Mikä on parasta perjantaisin? Mennä sänkyyn kissan ja kirjan kanssa.
Jos mahdollista, mukaan kannattaa ottaa jotain pientä hyvää syötävää.
Vaikka nameja.
(Jokapäiväinen paheeni, valitettavasti.)
Tosin, olen huomannut että tämä yhtälö toimii viikon jokaisena päivänä,
oli sitten arki tai viikonloppu. Tai juhlapyhä.
Siis kolme koota: Kissa, kirja ja karkit.
Tänä viikonloppuna lukuvuorossa kaksi pohjoismaista naisdekkaria.
Ruotsalaisen luen tänään loppuun, huomenna jatkan norjalaisella.
Ei kuitenkaan niin miun maun mukkaan nämä pohjoismaiset naiset, pidän enemmän miehisestä otteesta.
(Åke! We Want More!)
Translation: Friday Night Pleasures.
Juuri saman toteutan itsekin seuraavaksi kahdella koolla, kirjalla ja kissoilla! Mitä muuten luet? Etsinkelen itse uusia kirjoja/kirjailijoita...
VastaaPoistaIntohimoni on dekkarit. Nyt työn alla siis Rosman, Ann. Kirjailijaa on verrattu Camilla Läckbergiin, mutta on kehittyneempi. Seuraavaksi vuorossa Anne Holt. Kukaan näistä kolmesta ei ole mitenkään järisyttävän hyviä. Tänään roudasin kirjastosta yhden uutuuden: Kallentoft, Mons. Pohjoismaista sekin. Kaksi aiempaa olivat muistaakseni melko hyviä.
VastaaPoistaOlen kyllä aika lailla yhteen genreen rajoittunut lukija, myönnetään! Tärkeintä on kuitenkin se, että lukee. Ja hyvässä seurassa:D
Pitää mainita että lukemani Anne Holt oli todella jännittävä, paras kaikista tähänastisista. Anne oli kirjoittanut sen yhdessä veljensä kardiologi Even Holtin kanssa. Kirja oli nimeltään Kuoleman tahdissa.
PoistaNeljä - Katkaravut alkaa kanssa koolla ;)
VastaaPoistaNiin, sehän on perjantai -Ja Naukulan katkispäivä:D
PoistaMyrskyn miehinen ilme - viirusilmät ja silmäkulmasta sietämättömän houkuttelevasti vilkuilu - riittäisi kyllä mulle namiksi!
VastaaPoistaMyrsky on namu, se tiedetään!
PoistaPerjantai-illan huumaa hurmuri-Myrskyn kanssa - täydellistä! Pisteenä iin päällä hyvä kirja ja joskus dekkarityyliin hieman hyvää viskiä (Paretskyn V.I.Warshawski suosii Johnnie Walkerin black labelia, ei hullumpi valinta). Kissat tosin inhoavat viskin hajua. Jouluna tarjosin systerilleni yhteistyökumppanilta joululahjuksena saatua Walkerin erikoista blue labelia. Itselläni oli suht koht suuret odotukset juoman suhteen. Istuimme sohvalla, katsoimme Patsya ja Edinaa, juttelimme ja maistelimme viskiä. Systerieni kissojen mielestä sohvalla istuva/makaava ihminen on aivan valtavan houkutteleva eli syliin on päästävä tai ainakin ihmisen yli on käveltävä. Minutkin on hyväksytty sylialustaksi, vaikken aivan vakiokalustoa olekaan. Ilmeisesti minulla ja systerin perheellä on sama ominaistuoksu:) Kissat pörräsivät kyllä ympärillä ja piipahtivat sylissä, haistelivat supertarkkaan suitamme (nämä kissat työntävät kirsunsa vaikka ihmisen suuhun:) ja perääntyivät närkästyneinä ja halveksuntaa vaivoin peitellen kauemmas. Kissojen ilme kertoi, että "Hyi, miten te voitte haista noin pahalle. Meidän suut haisee sentään raikkaasti eilisiltä mereneläviltä!" Samalle sohvalle piti kuitenkin päästä omien ihmisten kanssa,ja kissat asettuivat huolellisesti sopivan hajuraon päähän meistä ihmishaisuleista.
VastaaPoistaAnyway, kelpaisi täälläkin, siis tuollainen hurmuri-Myrsky perjantai-iltana :D
Aivan varmasti sinulla ja systerilläsi on sama ominaistuoksu, se lienee syy siihen että kelpasit sylialustaksi:) Mutta se raikas eilinen merenelävä... (Ei semmoista voi ollakaan!)
PoistaOlinkin onnentyttö kun sain Myrskyn seurakseni perjantai-illaksi. Minun suosikkini viskeistä on Glenlivet. Kerran kun sitä on maistanut, ei muita enää kelpuutakaan!
Hyvässä seurassa on kiva lukea. Munustaki k:lla alkavat asiat ovat kivoja. Niitä voisi keksiä vaikka enemmänkin, kuten vaikka kukat ja kipat.
VastaaPoistaKissa on siitä mukava kaveri lukuseuraksi, (ainakin Myrsky,) ettei se turhia höpötä eikä keskeytä toista. Paitsi sitä täytyy aina välillä katsoa ja huokailla, että kuinka ihana yksilö se onkaan!
PoistaK-Kombinaatio on täälläkin toimivaksi todistettu :)
VastaaPoistaMyös Otto Kullan huomion voimme vahvistaa jouluna tätilässä tehdyin huomion: Ei kelpaa viskinhuuruinen seura kissalle. Savukalantuoksuinen syli kelpaa paljon paremmin ;)
Vai niin. Mikähän niissä viskihuuruissa sitten onkaan niin vastenmielistä? Onkohan sitä oikein tieteellisesti tutkittu?
PoistaSavukalantuoksuisen houkutuksen voin kyllä hyvin ymmärtää:D
Glenlivet on kyllä hyvää, pehmeää ja hedelmäistä vaan ei kovin savuaromista, jos muistan oikein. Täytyy joskus kokeilla vielä oikein savuisella viskillä, josko kissat sen paremmin kelpuuttaisivat. Laphroaig voisi toimia. Se on tosi tymäkkä, supersavuinen ja turpeinen, ja tuo mieleen Marja-Liisa Kirvesniemen ja tervatut puusukset!
PoistaEnpä usko että kissat tykkäävät mistään kovin alkoholisesta. Eikä miedompikaan kissoja miellytä. Ja tämä tuo mieleeni vanhimman systerini Auvo-kissan. Eräiden juhlien alussa annoin Auvon tuoksuttaa kuohuviinipulloa. Auvo ei näyttänyt kovin ihastuneelta. Juhlista lähtiessäni sujautin kengät jalkaan (uudet tottakai). Hetken ihmettelin jännää viileää tunnetta oikeassa jalkapohjassani, kunnes hoksasin, että Auvo oli suihkauttanut tuoreen tuoksuvat sauvignon blanc-tyyppiset palautteet kenkääni. Auvo oli armoitettu kenkäänsuihkauttaja,ja nimenomaan oikeaan kenkään, ei koskaan vasempaan. Ja suihkautettu kenkä kuului aina sille ihmiselle, joka oli Auvon mielestä häntä väärin silittänyt, paijannut tai muuten jotenkin kaltoin kohdellut. Tämä episodin jälkeen tyydyin ihailemaan Auvo-herraa kunnioittavan välimatkan päästä, valitsin viinit tarkemmin enkä enää koskaan käyttänyt noita suihkautuskenkiä.
M-L Kirvesniemi ja tervatut puusukset!
PoistaJa oi Auvo, oi Auvo! Todella hieno nimi kissalla. Ja ilmeisesti vallan armoton kaveri. Harmi vain että sinulla meni sukset ristiin kissaherran kanssa...
Minusta Ardbeg on paras savuisista viskeistä. Ja muutenkin ihan parhaasta päästä, kilvoittelee ykkössijaa minun makunystyröilläni Taliskerin kanssa. Suosittelen kokeilemaan tervatassujen (irtokarkki, jos niitä on vielä olemassa) ja Ardbegin naukkailua vuorotellen.
Poistanimim. Ainoastaan mallasviskiä kiitos
ps. mistähän tällainenkin keskustelu päätyi kissablogiin, mutta suurena viskin ja kissojen ystävänä oli pakko kantaa korteni kekoon.
Eilisilta meni junassa toimimattoman wlanin ja tökkivän mokkulan kanssa taistellessa. Kirjoitin tähän pitkät rimpsut, jotka sitten katosivat jonnekin langattomaan avaruuteen, prrr. Joten pakko kommentoida vielä,toivottavasti Sijaiskoti ymmärtää:
PoistaViskit ja kissat kuuluvat hyvinkin yhteen. On karaktääriä, upeita värejä vaihdellen oljenkeltaisesta tummaan punakultaan, on persoonallisia aromeja robustin savuisesta silkkisen pehmeään. Myrsky on selvästi viskikissa; karismaattinen katse ja turkin hunajaisen punertavat vivahteet sen kertovat. Myrskyn voi hyvin kuvitella tarjoavan lasin talon savuisinta viskiä Lauren Bacallin tyyppisille tytsyille:D
Mallasviskejä preferoin minäkin. Olin tosi pettynyt joulunpyhinä maisteltuun Walkerin blue labeliin, joka onkin blended-viski ja törkeän hintainen (käyttäydyin huonosti eli katsoin lahjahevosta suuhun). Omat suosikkimallasviskit saavat suun napsaamaan ja huikeasti paremmalla panostuotossuhteella. En muuten ole Ardbegia maistanutkaan, täytyy tsekata. Talisker on Laphroaigin kanssa aivan kärjessä. Savu ja terva on kyllä mahtava yhdistelmä, kokeilen ehdottomasti vielä tervatassuja ja Ardbegia!!
Saila ja Otto Kulta: Minusta on ihan soveliasta keskustella hieman asian vierestä, ei haittaa yhtään. Täällä kommentti-osioissa käydään useasti mielenkiintoista vuoropuhelua, joten mikäpäs siinä. Sitä voi jopa löytää/oppia jotain uutta!
PoistaSiinnä kolmen koon erittäin toimiva yhdistelmä. Miksi sitä sitten säästelisi vain perjantaipäiviin, joka päivä on hyvä koo-päivä.
VastaaPoistaAivan totta. Koot käyttöön joka päivä, jos suinkin mahdollista:)
Poista