Isäni jutteli minulle tällä viikolla ja hän aloitti näin: " Sinulla kun on se blogi niin mitä jos kysyisit niiltä muilta kissanomistajilta vinkkejä kevyempään ruokavalioon."
Joten tässä sitä nyt ollaan. Vanhemillani on siis kissa, hurjan kaunis Vilma neiti. Vilma on steriloitu ja ikää viisi ja puoli vuotta. Isääni on alkanut huolestuttamaan kissan pieni painonnousu. Lisäkilot eivät ole hyväksi kenellekään, senhän me kaikki tiedämme. Vilman edeltäjä, (meille kaikille niin rakas Vilppu), oli hyvinvoiva kissa. Hieman ehkä ylipainoinen. Vilppu sairastui sitten diabetekseen.
 |
| Vilma ulkoilee mökin katolla. |
Nyt pelkona takaraivossa on tietysti tämä diabetes. Vilman paino on noussut, äitinikin sanoo että kissa on painava kun sitä nostaa. Vilma on hieman pulskistunut, sen olen minäkin huomannut. Toisaalta Vilman pitkä turkki hämää paljon, joten kissan oikeita muotoja ei pysty silmin näkemään. Juominen ei ole lisääntynyt, joten merkkejä diabeteksestä ei ole. Painoa olisi hyvä kuitenkin tiputtaa.
 |
| Mökkeily on parasta mitä Vilma tietää. |
Vilman ruokavalioon kuuluu aamuisin seitä, ja illalla porsaan lihaa, tai porsaan sydäntä. Katkaravutkin neiti kelpuuttaa, toisin kuin eräs kolli. Kuivaraksujakin se popsii. Isäni kaipaisi joitain vinkkejä mitä "dieettiruokaa" Vilmalle voisi tarjota? Olisiko teillä jotain *extra*super*special* vähäkalorisia herkkuja vinkattavaksi?
 |
| Vilma vuodenvaihteessa. Onko painoa tullut lisempää vai ei? Vaikea sanoa. |
Isäni olisi erittäin kiitollinen vinkeistä. Kaikkea kannattaa tarjota, ongelma on vain se että Vilma on hiukkasen nirppanokka. (Anteeksi Vilma, mutta onneksi sinä et osaa lukea.)
Toki kuvakulmakin ratkaisee. Ylläolevassa kuvassa Vilma näyttää TOSI isolta tytöltä!
Kertokaahan hyviä vinkkejä, please!
Vilma on niin ihana karvapehva puuhkahäntä tuuliturkki! Olen ihan kaukorakastunut.
VastaaPoistaMinäkin yritän katsoa Mustin painoa, kun sillä on talvisin ihan selvä roikkumasu, joka oli viime kesänä PIENEMPI mutta ei siis poistunut koko kesän aikana. Kun talvisin kissan liikunta nyt on mitä on.
Nyt kun Ransua ei enää tarvitse lihottaa (vielä vuosi sitten se oli hälyttävän laiha luukasa karvojensa alla), niin olen tarjonnut ruokaa vain pari kertaa päivässä: märkäruokaa, lihaa tai raksuja, raksuina hyvälaatuisia lemmikkikaupan Royal Canin -merkkisiä, toki muutkin lemmikkiliikkeen sapuskat ovat hyvälaatuisia (lue: ravinteet kohdillaan). Vähäkalorinen ja Digestive-laatu maistuu myös, vaikka Ransu pitääkin huomattavasti enemmän saman sarjan Exigent (=vaativaan makuun) mausta, ha ha! Hyppäsi vielä tähän viereen pöydälle kuin vakuudeksi. Kyllä, tarkistin Ransulta ja juuri näin hän halusi sanoa. Exigenttiä peliin, kiitos!
No joo. Hyvävointista ja tervettä ja pitkää ikää ihanalle Vilmalle ♥
Kaunis tyttönen ja pitkä turkki antaa paljon muotoja anteeksi... ;)
VastaaPoistaOlen seurannut blogiasi sen alusta asti, mutta olen maailman huonoin kommentoimaan. Nyt kuitenkin osuit aiheeseen, joka sattuu olemaan itselle lähes pakkomielle... ;)
Suosittelen jättämään Vilmalta kokonaan raksut pois. Ensinnäkin on parempi syöttää hyvälaatuista eli viljatonta ja lihapitoista purkkiruokaa, kuin raksuja. Todellisuudessa raksuissa on kutakuinkin samat terveysominaisuudet kuin ihmisillä muroissa eli kissalle siinä ei ole juurikaan mitään tarpeellista. Enimmäkseen raksuissa on viljaa eli hiilihydraattia, mikä lihottaa niin kissoja kuin ihmisiä sekä täyteaineita. Enin osa hiilihydraateista on "sokeria", joka ei anna kissoille juurikaan ravintoaineita. Liialliset hiilihydraatit muuntautuvat glykogeeniksi tai rasvaksi, tuloksena ylipaino, maksa- tai haimasairaudet ja jopa diabetes. Lisäksi raksut ovat liian kuivia kissoille, jotka ovat luonnostaan huonoja juojia, sillä vatsassa turpoessaan raksut imevät itseensä nestettä kuivattaen elimistöä, joka taas aiheuttaa lisää munuaisvaivoja, virtsavaivoja ja muita kurjuuksia. :( Raksuja voi pitää herkkuina tai hätävararuokina, mutta kunnollista ruokaa se ei ole.
Sailan kanssa olen sen verran erimieltä, että ei ole olemassa hyvälaatuisia raksuja. Lähes kaikissa isompien valmistajien raksuissa on suunnilleen sama koostumus ja ainesosat, ainoastaan nimeä muutetaan tarpeiden mukaan.
Jos raksuja kuitenkin haluaa syöttää, kannattaa huomioida, ettei niissä ole viljaa.
Parasta ruokaa kissalle on liha. Kaiken ruokinnan lähtökohtana voi pitää hiirtä, joka on lihaa, luuta, vettä ja verta sekä pienen pieni osa viljaa, ruohoa tms, joka hiiren olemattoman pieneen vatsaan mahtuu. :)
Auts. Anteeksi, taisin taas innostua... :D
Paljon terveellisiä katkarapu- ja sydänherkkuhetkiä Vilmalle ja rapsutuksia Myrskylle. <3
Minulla on se käsitys, että sei o jo sinänsä aika vähäkalorista dieettiruokaa. Mutta en usko, että sen syöntiä kannattaa lisätä. Sitten on niitä erikoisraksuja, myös panonpudotukseen tai iäkkäille kissoille, jotka eivät kuluta yhtä paljon kuin nuoremmat. Hyvälaatuisissa raksuissa (yhdyn näköjään Sailaan) on se hyvä puoli, että niissä kissa kuitenkin saa tarvittavat vitamiinit ja hivenaineet. Silloin olisi tärkeää, että kissa myös joisi, koska juomattomuus kuivamuonan ohessa on epäsuotuisaa munuaisille. Paitsi sokeritauti myös munuaisten vajaatoiminta aiheuttaa lisääntyvää juomisen tarvetta. Timjamii ei ole ensimmäinen, joka kieltää kuivaraksujen syönnin kissoilta. Munuaisten vajaatoimintahan on melkein kaikkien vanhojen kissojen vaiva. Meilläkin muuten syödään Royal Canin -ruokia, ja Exigient-raksut ovat Ruskastakin hyviä, tosin se syö kyllä kaikkia muitakin raksuja, mitä tähän mennessä on tarjottu. Nimenomaan raksuja, märkäruuista se syö lähinnä kastikkeet ja hyytelöt. Niitäkin kyllä tarjoilen joka päivä, ihan periaatteesta. Hyvä jos syö edes kastikkeet. Märkäruokiakin saa sitten ostaa "senioreille" tarkoitettuja, jotka ovat vähäkalorisempia kuin perusruuat, vaikka ihan tavallista kaupasta saatavaa Hills'iä. Kaikki lihakaan ei automaattisesti sovi kaikille kissoille. Minulla on ollut kaksi kissaa (emo ja sen poika), joille tuli aina hervoton ripuli raa'asta lihasta. Muistan myös yhden kolmannen kissan, joka oli vähällä kuolla, koska söi yksipuolisesti vain sydäntä ja sairastui vakavasti. Siltä kissalta kiellettiin sydän loppuiäksi. Ruska eli meidän kissa taas on niin kaupunkilaisneiti, ettei hän lainkaan ymmärrä edes, että raaka liha on jotain, mitä pitäisi tai voisi syödä. Hän lienee vieraantunut jotenkin tosikissaudestaan. En tiedä, söisikö, jos saisi oikean hiiren. Kissan ruokinta on tosi vaikea laji, koska myös kissoilla saattaa olla hyvin voimakkaat mielipiteet siitä, mitä syövät ja mitä eivät syö. Jopa saman pentueen kissoilla voi "vauvasta asti" olla eri käsitys hyvästä ruuasta. Minäkin taisin innostua liikaa.
VastaaPoistaPiti vielä sanoa, että tuo mustavalkoinen kissaneiti on tosi elegantti ja suloinen! Ja anteeksi kirjoitusvirheet edellisessä.
VastaaPoistaSuloinen kisuli. Meidän itämaiset kissat syö usein light-naksuja, jotka ovat eläinkaupasta Royal Canin merkkisiä. Märkäruokaa saatan ostaa myös kaupasta, mutta naksut pitää mielestäni olla laadukkaita.
VastaaPoistaJos ylipainoa on oikein kovasti, myy eläinlääkärit dieettiruokaa, en nyt muista nimeä mutta meidän siiamilainen laihdutti sillä runsaasti muutama vuosi sitten. Nykyään pidän ennakolta huolen että painoa ei ala kertymään.
pirkko.vuodatus.net
Minä olen muutaman vuoden syöttänyt Kollolle eläinlääkäriltä hankittuja märkäruokia ja raksuja (painonpudotukseen tarkoitettuja), ja minusta näistä märkäruoat ovat parempia, kun Kollolle raksut maistuvat liiankin hyvin ja Kollolla erityisen hyvin toimii Specific-märkäruoka, sillä se ei maistu kissalle liian hyvin. :)
VastaaPoistaSydämelliset kiitokset kaikille kommenteista♥
VastaaPoistaSaila: Vai Exigentiä peliin:D Jos Ransu alkaa aina vaatimaan parasta, niin sinun täytyy sanoa että parhaaseenkin kyllästyy ja hyväkin alkaa pian maistuumaan tylsältä. Vaihtelu virkistää! Olen sivusta seurannut karhukoirien ruokavaliota, ja ainakin koiranruoissa on hyviä ja huonoja raksuja. Tai siis ruoan sisältämä rasvan määrä on eri. Vähän liikkuva vanha koira ei tarvitse niin paljon rasvaa kuin aktiivinen käyttökoira. Ja sitten myös se hehkutusjäännöksen määrä(!)
Äitini "joutui" kerran ostamaan Vilmalle (en nimeä muista) toisia raksuja mitä kissa oli tottunut syömään, ja kurallehan kissan maha meni. Onneksi isäni oli lähellä ja sitten mentiin kissan kanssa pyllypyykille. Niin, pitkät karvat, onhan ne kauniit mutta niihin takertuu kaikenmoista(!)
tinjamii: Vai pakkomielle;) No tuo pakkomielle ei ole huonoimmasta päästä. Äitini on samaa mieltä kanssasi. Kissat ovat lihansyöjiä! Kiitos terkuista ja rapsutuksista!
Paula: Osuit aivan naulankantaan: "Kissan ruokinta on tosi vaikea laji, koska myös kissoilla saattaa olla hyvin voimakkaat mielipiteet siitä, mitä syövät ja mitä eivät syö." Eli kannattaa tarjota kaikkea, vaikka kissa jättäisikin rakkaudella tarjotun ruuan syömättä. Sitä täytyy oppia nielemään kiukkunsa ja nöyrtymään kissan edessä!
elämäni matkat: Ennaltaehkäisy on helpompaa kuin jo kertyneen painon pois saaminen. Näin se on ihmisilläkin. Lisempää liikuntaa ja kulutusta! Tosin talvisin liikkuminen on sitten mitä on, näinhän totesi Sailakin. Kaupungissa Vilma ulkoilee valjaissa, mutta kesällä mökillä saaressa vapaana.
VastaaPoistaSirpa ja Kollo: Tuossahan on ideaa. Että tarjoaa kissalle ruokaa mikä ei maistu kauhean hyvin. Jonkun mielestä saattaa kuulostaa julmalta, mutta kyllä kissa sitten syö kun sen tulee nälkä.
Ei me oikein osata neuvoa kuin sanomalla että vähempiä määriä.
VastaaPoistaMamma: Eli ruoan annostelijalle kevyempi käsi.
VastaaPoistaMeillä Cisu sai vuosi sitten painontarkkailumääräyksen. ;) Eläinlääkäri sanoi, että jos kyseessä on nuori ja terve, aktiivinen kissa, jonka ruokavalio on kunnossa, tärkeintä on se, ettei ruokaa ole aina tarjolla. Meilläkin on syöty ennen Royal Caninin Exigent-raksuja (koska samainen Cisu oli ensin liian nirso ja laiha), ne on nyt vaihdettu steriloitujen kissojen painonylläpitoraksuihin (Fit tms. on nimi, Royal Caninia joka tapauksessa), niitä on saatavilla kohtuumäärä päiväsaikaan. Mikä ei ole päivällä kulunut, piilotetaan yöksi. Lisäksi 2 kissaa jakaa aamuin illoin (yleensä kana/kalkkuna-)märkäruoka-annoksen tai barffaa vähän, lisäherkkuina saa välillä kuivattua ankkaa tai kanaa. Vesikuppeja on monta, yötäpäivää.
VastaaPoistaAika pian em. järjestely hoikistikin Cisua. Tänä talvena Cisu ei ole ainakaan vielä pötsiintynyt pahasti ja olen toiveikas, että jos pötsiintyykin, kesän ulkoilukausi hoikistaa taas. Kyllähän Cisu kotonakin liikkuu, painii parhaillaankin veljensä kanssa, mutta on siinä silti eroa ulkokauteen, jolloin Cisu käy pitkillä tie- ja metsäkävelyillä ja voi olla koko päivän ulkona (olisikin jos ihmiset jaksaisivat olla fleksin päässä, toim. huom.)
Jenni: Kiitos sinullekin vinkeistä!
VastaaPoistaJa siis täh? Painontarkkailumääräys? Jos se oli viime vuonna, niin siitähän minulla ei ole mitään tietoa.. Mutta mielestäni teidän molemmat pojat ovat nyt melkoisen sutjakassa kunnossa (siis näin kuvien perusteella tehdyn silmämääräisen vilkaisun perusteella). Ja turkit kiiltävät kauniisti.
Eri asia on sitten että onkohan isälläni sydäntä piilottaa Vilman ruoat yöksi? Voivoi..
Joo, piti tarkistaa blogista ja viime vuoden toukokuussa se määräys on tullut. Ei Cisu mikään pullukka ole ollut ikinä, mutta toissasyksynä, ulkoilukauden loputtua, Cisu kehitti kuitenkin hieman tynnyrimäisen vartalon itselleen. ;) Yöruokailun lopettaminen ei aiheuttanut vastalauseita, mutta alkuun yöt olivat aika levottomia, Cisu leikki yöt läpeensä ja Toton vaikerrusta alkoi kuulua keittiöstä jo varhain aamulla. Sitten kissat alkoivat taas nukkua yöt kunnolla. Satunnaisesti ne saavat vieläkin raksuja öisin (siis kuppi jätetään paikoilleen), jos päivän mittaan ei ole syöty yhtään. Onneksi meillä kumpikaan ei ole mitenkään tarkka ruoka-aikojen suhteen, niin ruokasäännöstelykään ei ole lopulta aiheuttanut erityisemmin kommervenkkejä. Nyt molemmat kissat ovatkin hyvässä kunnossa, Toto on aina ollutkin, mutta saa nähdä, pitääkö joskus mennä light-raksuihin.
VastaaPoistaTuo juuri onkin vaikeaa: olla nyt kovasydäminen ihanalle pienelle kissaystävälle. :)
Viehkeä satuolento-Vilma! Hienoa että isäsi huolehtii - Vilma taitaa olla isintyttö:)
VastaaPoistaTuo vikan kuvan kuvakulma muuntaa hoikankin kissan varsin muodokkaaksi, joten tuon pohjalta en päättelisi vielä mitään:)Vilmahan näyttää kiipeilevän ketterästi katolla.
Todella asiantuntevia kommentteja edellä, ja kommentoin ehkä hiukka toisesta vinkkelistä.
Vilma on 5,5 vuotta eli ihmisiässä hienossa 35-40 ikähaarukassa. Voisiko Vilma aikaistaa 40-vuotistsekkauksen, niin saatte lähtötiedot selville? Diabetes on salakavala (ihmisillä ja kisseillä), ja mittaamalla selviää tämänhetkinen tilanne. Samalla myös peruslabroja(munuaisten toiminta, kilpirauhanen)+sydän, hampaat,ja mitä näitä onkaan. Lähtötasotsekkaus auttaisi haarukoimaan oikeantyyppisen spesiaalisapuskan (jos sellaista edes tarvitaan). Paljon saadaan aikaan pelkästään määrää säätämällä. Vilman ruokavalio näyttää nytkin ihan mallikkaalta.
Kissanravitsemus on monimuuttujayhtälö, jossa on ensin ymmärrettävä ja sitten kärsivällisesti säädettävä ainakin seuraavia muuttujia: määrää, laatua, ajoitusta, kissan mieltymyksiä, kissan elämäntapoja, liikkuvuutta, rakennetta, genetiikkaa, kissan ihmisystävän luonteenpiirteitä (heikkouksia) ja tottumuksia, ruoan jakotapaa, ruoan ja veden suhdetta, jne. Usein voi olla just tuo jne, mikä mättää:)
Säätövaiheen mittaamisesta monet (ihmiset) jopa tykkää. Säätäminen (esim määrien pienentäminen tai rutiinien muuttaminen) kannattaa tehdä vähitellen ellei sitten ole jo akuuttia tarvetta rivakampaan muutokseen. Vanhempieni Nekun painoa pudotettiin hienosti 8 kilosta (ok, Nekku oli tyttökissaksi isoluinen ja lihaksikas kilpikonna, mutta 8 kilon elopainoisena hän oli jättikissa) 5 kiloon parin vuoden aikana. Eläinlääkärin mukaan olisi ollut jo varaa jo hieman kissaa taas lihottaakin. Nivelvaivat helpottuivat, eikä Nekku saanut diabetestä ja munuaisetkin toimivat ok. Systerini 8+ kiloista Brucen laihduttaminen onkin hieman haasteellisempaa. Bruce on jopa pelottavan kookas. Otto oli myös parhaina päivinään lähemmäs 8 kiloa, muttei koskaan lihava (talvella tuli vähän pädiä peppuun ja reppua masuun, mutta talven passiivikauden jälkeen ne jotakuinkin sulivat). Otto oli todella luonnonlihaksikas ja isoluinen, vaikkei edes ollut pentueensa suurin uros. Huoh.
Otto Kulta: Kiitos sinullekin. Vilma on isin tyttö♥ mutta myös äidinkin♥ Terveystarkastus/kartoitus on loistava idea! Siihen loppuu sitten jahkailu ja arpominen, sillä saadaan todellista faktaa pöytään ja ne sitten suurennuslasin alle.
VastaaPoistaNekullahan oli varsin onnistunut painonpudotus! Hieno suoritus, niin kissalta kuin omistajiltaankin, sillä eiköhän se ole aika pitkälti omistajan käsissä paljonko oma lemmikki painaa. Ts. kuinka paljon ruokaa tarjoillaan ja herkkuja annetaan. Kahdeksankiloinen kotikissi on jo varsin kookas. Isot ja kookkaat kissat on kyllä komeita, mutta niin ovat pienetkin. Kaikki kissat ovat ihania♥
Aika monet kissat tukevoituvat talvella, se lienee aika yleistä: Lämmin kotiliesi vs. metrinen lumihanki ja miinus 20 pakkasta.
Otto on varmasti ollut komea poika:) Oton perimässä saattoi siis olla jotain samaa mitä ilveksen geeneissäkin, kun se noin kookas oli. Ja kun kerran turkkikin oli yhtä pehmoinen ja siloinen kuin ilveksen...