Puolille päivin vietin laatuaikaa kissan kanssa sängyssä.
 |
| Kirja Åsa Lantzin Kiinalainen tyttö. |
Sängystä oli kuitenkin noustava, sillä sovin treffit iltapäiväksi vanhempieni kanssa. Tähtäimessä:
 |
| Avoinna loppiaisena viimeistä päivää. |
Lähtiessä kysyin kissalta että kiinnostaisiko sitä kulttuuriannos? Näyttelyjulistekin oli niin kutsuva.
 |
| No kuule, ei voisi vähempää tänään kiinnostaa... |
Näyttelyt olivat tänään siis avoinna viimeistä päivää ja niihin oli vapaa pääsy. Ensimmäinen pysähdys oli Lääninkivalteri Aschanin talossa, missä esiteltiin joulun viettoa 1700-luvulla. Mielenkiintoiseksi tämän "Kivalterin talon" tekee se, että isäni on asunut siellä 1950-luvulla. Talo oli pitkään rappiolla, mutta 1980-luvulla laitettiin hihat heilumaan ja se kunnostettiin.
Kaupunginmuseon sivuilta lainattu teksti kuuluu näin:
"Ainutlaatuinen 1700-luvun kaupunkitalomiljöö sisämaassa. Jo portilta astutaan 200 vuotta ajassa taaksepäin talon pihaan ja puutarhaan. Sisällä kustavilaisen ajan huonekalut, tapetit ja käyttöesineet, ovet ja ikkunat, kertovat maaherran ajan Heinolasta ja vievät kävijän ainutlaatuiseen tunnelmaan. Talon puutarha on laadittu 1700-luvun lopun tapaan. Joka kesä siellä kasvatetaan tuon ajan hyöty- ja koristekasveja. Talo on avoinna yleisölle 15.5. - 15.9. sekä viikot Itsenäisyyspäivän jälkeen Loppiaiseen, jolloin esitellään joulunviettoa 1700-luvulla."
Talon pihapiirissä on muitakin rakennuksia päärakennuksen lisäksi.
 |
| Isäni isoäiti asui täällä. Nyt se toimii museomestarin työhuoneena. |
Pääsimme käymään sielläkin ja isäni muisteli lapsuuttaan. Ihmisiä oli paljon liikkeellä, ei kuitenkaan tungokseen asti. Kivalteri Aschan tarjosi kävijöille loppiaiskahvia ja paakkelseja. Booliakin oli tarjolla.
 |
| Lääninkivalterin talo ja piika. |
Joimme kahvit ja ihmettelimme lisää. Alla kuvia isäni lapsuuden kodista. Huoneet olivat silloin aivan toisessa kunnossa kuin nyt.
Matka jatkui tämän jälkeen vielä Taidemuseolle ja Kaupunginmuseoon. Kierros oli oikein mukava. Kotiin päästyäni oli kissakin saanut itsensä ylös sängystä.
Kiva Martta Wendelin -tyylinen näyttelyjuliste. Myrskyllä lienee kyllä hyvä syy jäädä kotiin - täytyyhän välillä tuota komeutta hoitaa, ja tupplurit silloin tällöin pitävät kissan kuin kissan kuosissa.
VastaaPoistaHienoa että Aschanin talo on säästynyt! Turussa vastaavanlainen ainutlaatuinen miljöö olisi varmaan revitty alas jo vuosia sitten. Turun purkuhistoria nostattaa edelleen vihansekaista ärtymystä pönttöaivoista ja historiatonta turkulaista rakennuspolitiikkaa kohtaan.
Paikallishistoriasta tekee elävää, kun oman suvun vaiheet liittyvät rakennuksiin ja miljöisiin. Ja tätä kannattaa ehdottomasti dokumentoida. Ehkäpä isäsi on piirtänyt tai kaivertanut omat puumerkkinsä jonnekin Aschanin rakenteisiin!
Itseäni harmittaa suunnattomasti, että isovanhempieni 1850-luvun talo purettiin, onneksi pihapiirissä on edelleen komea talon ikäluokkaa oleva kuusi, ja muita vielä vanhempia rakennuksia, joita ei saa purkaa. Onneksi isopapan veneen keulapurje (alkuperäinen, harvinainen, mutta aikanaan yleinen saarelaisten "moottori") lahjoitettiin kaupungin (onneksi ei Turku!) museon kokoelmiin.
Lääninkivalteri, jännä sana. Läänin poliisi(mestari)? Lääninsheriffi:D Gevaldiger tarkoittanee poliisia.
Sijaiskodin sheriffille & henkilökunnalle leppeää loppiaista!
Mielenkiintoista historiaa! On aina mukava kun tietää juuristaan!
VastaaPoistaOlisi nyt Myskykin lähtenyt katsomaan!
Otto Kulta: Juliste on tosi herkkä! Se saattaa hyvinkin olla Wendelinin(?) Semmoinen on minulla varauksessa.. Kaupunginmuseossa oli myös ihana näyttely joulukorteista vuosikymmenten varrelta. Talon säilymistä on kiittäminen museonjohtaja Kari-Paavo Kokkia, hän hääri tänään talossa itsekin, kivalteriksi pukeutuneena:) Maantasalle on laitettu monet hienot rakennukset, ja niiden paikalle on rakennuttu uutta. Se on ehkä tuntunut silloin oikealta ratkaisulta. Toinen vaikuttava tekijä tämmöiseen vanhan purkamiseen on useasti se voitontavoittelu l. raha.
VastaaPoistaIsäni on kertonut monet jutut ja tarinat lapsuudestaan, joten talon ullakolta saattaa hyvinkin löytyä joku puumerkki.
Letkeää loppiaista sinullekin!
Kirsti: Kivalterin talolla on ihan speciaalimerkityksensä meidän perheessä. Myrskyltä jäi näkemättä paljon. Talossa oli suuri uunikin, siinä oli tulet ja levyllä porisi padassa jotain joululle tuoksuvaa. Siellä uuninpankolla olisi kenen hyvänsä kissan hyvä lämpimässä oleskella ja viettää aikaa.
Onpa jännä, että sinulla on isäsi kautta tuollainen henkilökohtainen side kulttuuriperintöön eli lääninkivalterin taloon. Hienot vanhat talot ja hieno pihapiiri!
VastaaPoistaIhana vanha talo ja pihapiiri! :)
VastaaPoistaPaula: Minustakin se on aika jännä juttu. Varsinkin silloin pienenä kun isäni kertoi ajasta milloin hän asui kivalterin talossa. Toki siellä asui useampi perhe siihen aikaan. Isäni perhe ei ollut ainut. Ja heillä oli huoneita nuo kaksi mistä kuvat ovat, ja pihan perällä oli rakennus missä oli puucee. Ja saattaa olla että isäni kertomat jutut olivat hieman väritettyjä... Mutta kiva niitä oli kuunnella:)
VastaaPoistaSirpa ja Kollo: Niin, mikäpä tuommoisessa olisi asua. Harmi vaan ettei museoon voi muuttaa!
YouTubessa on viehättävä video Kivalterin talosta :) http://www.youtube.com/watch?v=qgfiABtZGIU
VastaaPoistaMinni: Voi hitsi! Kiitos sinulle kun kerroit! Tuollaista siellä on, sääkin oli eilen aivan samankaltainen kuin videossa:)
VastaaPoistaTsekkasin tuon videon, kiitos Minni!
VastaaPoistaKannattaa taltioida muistoja (kirjoitta ylös tai äänittää). Ne ovat aina taatusti ainutlaatuisia ja katoavaa perinnettä.
Yksi sukuhaaroistamme on Wuolenkoskelta ja isotätini Erika kastettiin v. 1890 Heinolassa.:D