Löytökissa moottoritien levähdysalueella

Moi.
Mä olen Mikko, bloginpitäjän pikkuveli. Eilen tapahtui eräs juttu, ja tuo iso paha siskoni halusi että kertoisin siitä teillekin. No, kyllähän mä sitten sen lupasin tehdä.

Asun toisella paikkakunnalla kuin työpaikkani. Työmatkat taitan henkilöautolla moottoritietä pitkin. Puolivälissä matkaa on eräs kahvila ja joskus pysähdyn siinä ja otan sieltä aamukahvin mukaani. Eilen pysähdyin siellä. Nousin autosta ja pihalla värjötteli kissa! Kahvilan työntekijäkin oli havainnut sen. Otin kissasta kuvan. Töihin päästyäni laitoin sähköpostia Päijät-Hämeen Eläinsuojeluyhdistykselle:

"Heippa
Koukkasin aamulla Stop ´N Go kahvilassa ja myyjätär mainitsi kissasta joka oli jo viettänyt tovin aikaa kioskin ympäristössä. Kuulemma syksyllä olikin Etsitään! -lappu kioskilla, mutta nyt sitä ei enää ole. Kissa oli kovin kylmissään ja varmasti nälkäinen. Maukui ja mourui kovasti, eikä pelännyt yhtään. Pantaa en sillä havainnut. Kiinni en yrittänyt ottaa, mutta varmasti antaa, kun ei yhtään tuntunut pelkäävän. 
Ohessa kuva kissasta:

Toivottavasti kisuli löytää taas kotiin."

Pian sain Eläinsuojeluyhdistykseltä vastauksen:
"Hei, meiltä löytyi omistajan yhteystiedot. Soitin heille, tulevat tänään katsomaan jos saisivat kissansa kiinni (asuvat itse Helsingissä). Kiitos paljon ilmoituksestasi!"

Vastasin:
"Toivottavasti kisu pääse turvallisesti kotiin. Kannattaisko teidän ottaa yhteyttä kiskalle, jos vaikka saisivat sen lämpöiseen ja turvaan odottelemaan?"

Ennen puoltapäivää sain sähköpostia:
"Kissa on saatu kiinni ja tuotu tänne löytöeläintalolle odottelemaan omistajaa.
Kiitos avustasi!"

Mun päivä oli pelastettu! Tulin iloiseksi siitä että kisu pääsee takaisin omaan kotiin, ties miten kauan on ollut kateissa. Huoli omistajalla kissan kohtalosta on varmasti ollut suunnaton.

Kirjoittanut: Mikko