Joskus se menee niinkuin Strömsössä

Ellei paremminkin. Nimittäin matolääkkeen antaminen kissalle. Kolme viikkoa sitten kissa sai matolääkkeen tabletin muodossa. Se on aina melkoinen koettelemus, se tabletin antaminen. Kaikille osapuolille. Nyt vuorossa oli siis liuos niskaan. Ajattelin että odotan kunnes kissa on raukea, en hosu, en hätäile, en suotta kiirehdi. Kissa oli iltatorkuilla kuistin nojatuolissa. Varustaudun otsalampulla jotta näkisin tarkasti. Ilta oli jo hämärtynyt, eikä kuistin valaistus tämänkaltaiseen tarkkuutta vaativaan toimenpiteeseen ole paras mahdollinen.

Kuva ei ole väärinpäin. Kissa nukkuu selällään.

Toimin pakkausselosteen ohjeiden mukaisesti.
Luulen onnistuneeni. Toivotaan että Profender pelittää.

Sijaiskodissa huokaistaan helpotuksesta. Ainakin hetkeksi. Tämänkaltainen matolääke on paras keksintö sitten, no minkä jälkeen? En osaakaan sanoa. Hankalia ovat kaikki tabletit olleet. Ja tahnaa emme ole koettaneetkaan.