Eräänä päivänä nyt syksyllä tulin töistä kotiin ja huomasin keittiön lattialla tahroja. Ajattelin että mustikkaa on tippunut lattialle. Mutta mustikkakausi oli ohi jo ajat sitten. Lattialla oli myös kalansuomulta näyttävä palanen. Mitäs tämä oikein on, ajattelin.
Tutkin tahroja tarkemmin. Pian tajusin mistä oli kysymys. Veri oli kissan verta. Ja se kalansuomulta näyttävä pala oli kuollut punkki. Punkki oli imenyt itsensä puhki ja tipahtanut lattialle. Tai kissa oli raapinut itseään ja saanut punkin irtoamaan. Noloa.
Koin itseni kissanhuoltajana enemmän kuin epäonnistuneeksi. En ollut huomannut punkkia. Se oli ollut kiinnittyneenä kissaan ties kuinka kauan ja imenyt verta. Ja nyt se oli tuossa keittiön lattialla. Olen käyttänyt Myrskyllä keväästä saakka niskaan laitettavaa ulkoloishäätöä tarpeen mukaan, mutta loppusyksystä luovuin siitä. Ei varmaan vielä olisi pitänyt.
Onko teillä muilla näitä epäonnistumisen hetkiä? Varsin masentava postausaihe maanantaiksi, mutta muistakaamme että aina on varaa parantaa. Tästä epäonnistumisesta huolimatta, oikein mukavaa lokakuun viimeistä viikkoa kaikille.
Translation: Failed!
No mutta tuollaista sattuu, ei kaikkia punkkeja vain huomaa. Pulleitakaan punkkeja ei läheskään aina havaitse kissaa silittäessä, vaan sen iho pitäisi käydä läpi rapsuttamalla läpikotaisin. Tapahtuu tuota meilläkin, ei huolta :-)
VastaaPoistaKiitos lohdutuksesta Saila! Sinä voit puolustukseksi sanoa että sinulla on kaksi kissaa silitettävänä, joten aivan kaikkea ei voi huomata.
PoistaMeillä ei ole ollut punkkeja, mutta huopatakkuja tulee välillä kissan turkkiin ja silloin jään miettimään, että kauankohan takku on ollut turkissa. Takkuja osuu varmaan monen kissan kohdalle niin kuin punkkejakin. ;)
VastaaPoistaMukavaa alkanutta viikkoa! :)
Onneksi meillä ei ole takkuja ollut. Nekin taitavat salakavalasti muodostua...
PoistaÄlä turhaan murehdi, Myrsky hoiti tilanteen ihan itse!
VastaaPoistaVoi kiitos Mamma! Kyllä tämä juttu laittoi kyllä hieman mietityttämään.
PoistaEiköhän kissat kautta aikojen ole selvinneet näistä punkkihyökkäyksistä - ja läheskään kaikki punkit eivät kanna tauteja. Älä murehdi - äläkä ainakaan epäonnistumista tunne - kaikkea ei voi huomata.
VastaaPoistaKiitos lohdusta Lady!
PoistaHyyvä, että iljetys poistui ilman henkilökunnan avustusta.
VastaaPoistaJep. Henkilökunnalle jäi vain tahranpoisto!
PoistaKomppaan aiempia kommentoijia: älä murehdi, ei kaikkea voi huomata, varsinkaan niin pientä asiaa kuin punkkia tuuheaturkkisessa kissassa. Onneksi verenimijä oli sentään tuhottu sen sijaan, että se olisi päässyt vilistämään vapaana!
VastaaPoistaNiinhän se varmasti on, täytyy sillä lohduttautua. Ja onneksi punkkeja oli vain yksi eikä viisi tai kuusi.
PoistaOivoi.. mutta ei kaikkea voi aina huomata! :)
VastaaPoistaSilloin tällöin sitä kokee itse kukin epäonnistumisen fiiliksiä.
Mulla varmaan pahin on ollut kun Heronille tuli SE paha virtsatietukos joka johti sitten kaikenlaisiin toimenpiteisiin. Tuntui että olin täysin epäonnistunut kissan terveydenhoidossa, en ollut ollenkaan osannut ruokkia ja hoitaa kissaa niin kuin pitäisi. "Onneksi" sitten kuitenkin selvisi että Heronin virtsaputki on ihan synnyinnäisestikin tavallista kapeampi.. joten en luultavasti olisikaan voinut asialle mitään.
Minä muistan SEN. Onneksi selvisitte siitä.
PoistaPlääh tollassesta kannata ottaa itteesä. Meillä tehokkaasti laitetaan kaikki hemmetin kirppu/väive/punkki-aineet ja silti joka kissalla oli kesällä ainaki 1 punkki/viikko. Punkin poistossa on mielestäni paras sellain apteekin punkkikynä. Nappii painamal tulee hirttosilmukka esii, se punkkii kii, kierros myötäpäivää ja se on siinnä.
VastaaPoistaKyllä niitä myrkyistä huolimatta tulee, tämä oli vain jotenkin ällö juttu. Veret lattialla.
PoistaPunkkeja on joskus vaikea huomata kissan turkista vaikka kuinka silittelisi ja tutkisi. Nerolla punkit ovat aina olleet kaulan/pään alueella ja kissa yrittää itse näyttää, että ota pois.
VastaaPoistaKerran Nero ponkaisi ylös unestaan ja tuli itkien luokseni. Se valitti surkeasti ja ontui etukäpäläänsä. Yritin tutkia mikä alkoi yhtä äkkiä vaivata jalkaa ja huomasin olkapäässä jotakin märkää, ei verta, mutta nestettä. Sillä oli ollut ihon alla kissanpuremasta johtuva paise, joka oli puhjennut. Onneksi oli kotiapteekissa kissan kipulääkettä, sillä selvittiin yön yli ja aamulla heti eläinlääkäriin. Tunsin syyllisyyttä, etten ollut huomannut toisen ongelmia. Nykyisin tutkin prinssin haavoja aina hyvin tarkkaan.
Ihana että Nero tulee luoksesi kun on hätä. Minä olen vauhkona ollut muutaman kerran juuri noiden haavojen vuoksi. Onneksi viime kesänä ei (ehkä) tapeltu.
PoistaPunkit ovat tosiaan aika lurjuksia naamioitumaan. Meijänkin ohuesta turkista niitä on vaikkeeta huomata, saatika ny sitten sun pörröturkistas, Myrsky. Onneks on tulossa pakkaset ja se on sillon somonroo punkeille.
VastaaPoistaJoo, kohta ne katoaa. Ja hyvä niin!
PoistaVoi! Punkit on vihonviimeisiä ja välillä aivan toivottomia löytää! Ei pidä murehtia ja kantaa syyllisyyttä siitä asiasta!
VastaaPoistaMitä muuten siihen tulee, niin eiköhän meistä jokainen välillä siteeraa Martti Servoa ("mikä on kun ei taidot riitä, mikä on kun ei onnistu..."). Mutta kyllä se siitä taas!
Kiitos sinullekin sanoistasi. Martti Servoa kannattaakin siteerata, asiamiehiä tuntuu olevan.
PoistaMuuta päällimmäisenä olekaan kuin epäonnistumisen tunteita! Viittaan Verttiin eli: Olisiko pitänyt huomata jotain olevan vialla jo aiemmin jne jne.?!
VastaaPoistaPunkkeja on joskus ihan mahdoton havaita, joten turha siitä on itseään syytellä!
Siis nämä ovat vaikeita juttuja, varsinkin jos on vakavasta asiasta kysymys. (Muistan kyllä lapsuudenkodin edesmenneet kissat. Olisiko aiemmin pitänyt ymmärtää että jotain on vialla?) Huomaamatta jäänyt punkki on pikkujuttu suurten asioiden rinnalla. Varmasti toimitte oikein Vertin kohdalla ♥
PoistaEpäonnistumisen tunteita piisaa milloin mistäkin aina liian vähästä kissablogin päivityksestä lähtien. Terveysasiat painavat tietenkin eniten ja mm. viimekeväinen hammaskiviepisodi kummittelee yhä mielessä. Kuinka vaikeaa onkaan ollut syöminen kissakaverille...
VastaaPoistaPunkkisyynin ohi vilahtaneille inhotuksille ei oikein voi mitään, kunhan muistaa pitää kaveria silmällä punkkitautien varalta, jotta on sitten ajoissa hoitamassa ja osaa syytellä punkkeja, mikäli jotain ilmenee.
Kissablogin päivittäminen, tell me about it! Minun on pakko pitää pieni tauko ihan lähitulevaisuudessa, ja se harmittaa jo nyt. Kissan terveys on kuitenkin kaikkein tärkein mistä täytyy pitää huolta.
VastaaPoista