Sijaiskodin vieraita, niitä kissattomia, Myrskyn kiipeilytaidot jaksavat ihmetyttää.
Ja kissa jaksaa viihdyttää vieraita. Myrskyn nopeus, sähäkkyys ja huimapäisyys saavat aikaan huokauksia ja kauhisteluita. Toki itsekin joskus haukon henkeäni kun kissa toteuttaa itseään kiipeilemällä. Viime viikolla illan pimeydessä sijaiskodin vieras sai nähdä iltashown. Kännykän taskulampun valossa vieras tiiraili Myrskyä kun kissa kipusi pitkin vaahteraa.
Nämä kuvat ovat omenapuusta, niiden lehdet ovat vihreitä pitkälle syksyyn ja ne tippuvat vasta vihoviimeisinä alas kun pihakoivu on jo paljas.
Syystuulet puhaltavat. Tänään on taivaalla näkynyt paljon hanhiparvia, syysmuutto on alkanut. Niitä olisi kissan kätevä katsella sieltä puusta kun ne kaakattaen tekevät matkaa. Yövuoro tosin verotti kissan voimia ja aamulla märkäturkkinen Myrsky hyppäsi sänkyyn ja nukahti sinne kun minä lähdin töihin.
Tervetuloa mukaan uudet lukijat Pipari ja (vanha tuttumme) Kahden naisen loukussa. Mukavaa syksyistä viikkoa kaikille!
Translation: Up In a Tree Adventure Time.
Varmasti kissan kiipeilyt kauhistuttaa, vaikka tietäisikin, että se osaa asiansa. Mutta ei sitä silti pitäisi niin korkealle noustaa...
VastaaPoistaMyrskyllä oli sitten vissiin ollut vähän raskas yövuoro, jos oli turkki kastunut ja niin väsytti. Paras mennäkin sitten sänkyyn ja nukkua koko päivä!
Kyllä ne temput laittavat sijaismamman sydämen hakkaamaan, aina välillä sillä niin huimilta ne joskus tuntuvat.
PoistaMeitä ei yhtään hämmästytä Myrskyn taidokkuus ♥ Ollaan vaan ihan hurmurin lumoissa.
VastaaPoistaOnpas uljas kuva Myrskystä!
VastaaPoistaSekin on jännä kuinka kissat ovat erilaisia, joku painaa puissa jatkuvalla syötöllä, joku ei koskaan - ja sitten sen kerran kun menee, jääs sinne huutamaan apua :)
Ihan totta, kissoissa on melkoisia eroja!
PoistaTosta tuli mieleen lapsuudesta muisto, kun menimme enoni saareen kissamme Miuli mukana. Mun äiti ja vaari vietti koko saarireissun kantaen tikapuita ympäriinsä ja noukkimalla kissan jos mistäkin puusta. Mahtoi olla kiva viikonloppu.Saari ei nimittäin ole edes kovin pieni....
VastaaPoistaSiksi täällä ihaillaan kanssa tota Myrskyn taitoa ja uljautta ;)
Eh heh, ei saisi nauraa, voi toista! Onneksi pelastuspartiolla oli ne tikapuut:)
PoistaUpea Myrsky! Varmasti pelkäisin itsekin hurjapäisen kissan kiipeilyjä, vaikka tietäisikin kissan osaavana. Sellaista se mamman homma on, kissan iästä riippumatta :)
VastaaPoistaLapsuudenkodissani omistin kissan, joka osasi kyllä hyvin taitavasti kiivetä puihin (yleensä lintujen perässä...), mutta alastulo ei sitten sujunutkaan. Allekirjoittanuthan sen kissan sieltä puusta aina joutui hakemaan.
Puussakiipeily onkin hyvää treeniä!
PoistaVarsinainen taidonnäyte taitaakin olla näppärä alastulo, ei tarvita palokuntaa avuksi :)
VastaaPoistaMelko paljon palokunta tämmöisiä pelastustehtäviä ilmeisesti saakin:)
PoistaUpea katse :) tietää oman komeutensa ;).
VastaaPoistaTodellakin! Ylpeä saa olla mutta ei ylimielinen:)
PoistaOi miten ihana postaus tosi komeasti katselee puusta :)
VastaaPoistaKiitos Irma. Myrskyn valtakunta ulottuu puiden oksillekin!
PoistaIhana kuva! Myrsky uljaana tähystää :)
VastaaPoistaKiitos Anna. Tarkkana on kissan syytä olla.
PoistaKauniin kesän päätteeksi kiva katsoa Myrskyn kesännäköisiä vaikka syksyisiä kiipeilykyvia. On noissa kissoissa tosiaan huimapäisyyttä.
VastaaPoistaAika pienenä sen pennustakin jo huomaa. Näytti tosi huimapäiseltä, kun Ruskan pienet pennut kiipesivät hirrrveän korkeaan sänkyyn (minun mielestäni), levittivät neljä pientä tassuaan ja tekivät hallitun ilmalennon lattialle. Ihan kuin ihminen hyppäisi talon katolta tai vielä enemmänkin.
Apua, kissanpentujen ilmalentoja! Pienestä se lähtee. Ja varmaan rohkeus on luonteestakin kiinni ja sisarusten esimerkeistä millainen kiipeilijä kissasta kasvaa.
Poista