"Siesta on varsinkin lämpimän ilmastovyöhykkeen maissa yleinen keskellä päivää, tavallisimmin lounasruokailun jälkeen pidetty lepoaika. Monet seikat viittaavat siihen, että ihmisellä on geneettinen taipumus pitää siesta, itseasiassa päivittäin kello 12:n ja 15:n välillä väsymys yleisesti ilmenee ja tarkkaavaisuus heikkenee. Toisin kuin usein oletetaan, vaikka sitä ennen ei olisikaa syöty runsasta ateriaa, levon tarve tuntuu." (Lähde.)
Kissoilla on tapana viettää siestaa. Kissan siesta ei ole riippuvainen lämpimästä ilmasta tai nautitusta ateriasta. Jos kissaa nukuttaa, se ottaa torkut. Kuva on eiliseltä. Eilen ei enää pitänyt olla kuuma päivä, mutta toisin kävi.
Tälle päivälle on sateita odotettavissa, katsotaan kuinka meidän käy. Kissa epäilemättä viettää tänään(kin) siestaa, satoi tai paistoi!
Translation: Siesta.
Kissa ei onneksi saa rusketusraitoja - ovat raidallisia omastatakaa. ;)
VastaaPoistaKissat ovat viisaita nukkumisen suhteen - viettävät lepotaukoja silloin, kun on levon tarve. :)
Olisipa meillä ihmisilläkin mahdollisuus lepotaukoihin: Torkut silloin kun siltä tuntuu.
PoistaOnpa upea kuva raidallisesta Myrskystä raidallisessa varjossa! Oikea taidekuva.
VastaaPoistaTai kenties kuva taideteoksesta?
No joka tapauksessa Myrsky on ihana, myös edellisessä leipuripostauksessa <3
Täällä on tiedetty jo pitkään tuo väsyneisyys. Ainakin minun ekassa oikeassa työpaikassani arkkitehtitoimistossa pidettiin aina yhteinen iltapäiväkahvi klo 14, juuri tämän väsähtäneisyyden takia, sen jälkeen kaikki taas painuivat toivottavasti uusin voimin työpöytiensä ääreen. Minun tärkeää työtäni oli siis se kahvinkeitto ;-)
Kiitos Saila. Varjot olivat juuri sopivassa kulmassa kissaan nähden kun Myrsky vietti kuistilla siestaa.
PoistaJa tärkeää työtähän se kahvinkeittokin on, ei sitä pidä väheksyä.
Myrsky tietää. On niin ihana katsoa kun se lepää.
VastaaPoistaKyllä todella ihmisenkin tarvii levätä paäivällä.
Suloseni otaa aina päiväunet. Minä taas en uskalla kun sitten torkun koko päivän.
Päivätorkut tekevät kyllä hyvää, niitä minäkin harrastaisin jos mahdollisuus niihin olisi.
PoistaSiesta on suositeltava asia, tässäkin pitäisi ottaa oppia kissoista!
VastaaPoistaTotta! Ja yleensäkin hieman rennompi ote elämään olisi suotavaa.
PoistaMeillä on vietetty siestaa kenties vieläkin ahkerammin nyt kuumina päivinä ja säästetty riehumiset yön viileille tunneille, vaikka silloin joutuukin tekemään enemmän töitä henkilökunnan saamiseksi mukaan leikkiin. Varpaiden pureminen aamuyöllä on kuitenkin jo opittu jättämään vähemmälle, henkilökunnan suureksi helpotukseksi ;) Yleensä enemmän ruokaan keskittyvässä blogissani sattumalta muuten tänään muutama kuva päikkäriunisesta siperiankissatytöstä (löytyy nimimerkkini takaa).
VastaaPoistaYöllä on viileämpää, silloin jaksaa paremmin. Onneksi meillä ei sentään varpaita maistella!
PoistaEtelässä ihmisetkin osaavat siestaa viettää - ovat oppineen aikojen kuluessa, että se on ainoa tapa selvitä kuumassa. Mutta emme me suomalaiset - me vaan paiskomme töitä päivät pitkät! Kissat osaavat kyllä tuon siestan taidon - tuntuu välillä näillä helteillä, ettei Viiruakaan näy kuin iltaisin;)
VastaaPoistaOpittavaa meillä olisi siis kissoilta ja etelän immeisiltäkin! Mutta ei siestan viettäminen työaikana täällä Suomessa niin vain onnistu, mikä on todella harmi.
PoistaLaitettiin sulle Minna s-postia! Toivottavasti vanha blogin sähköpostiosoite on vielä käytössä :)
VastaaPoistaJuu, toimii se. Käyn lukemassa!
PoistaKyllä totisesti puolen päivän jälkeen olisi pienet ruokaperäiset tarpeen! Ollapa kissa!
VastaaPoistaSanopa muuta!
PoistaKissat ovat niin viisaita Ne osavat ottaa levon ja sen jälkeen venyttelevät komeasti
VastaaPoistaIhminen jättä useasti tämän tekemättä:)
Aivan liian vähän sitä tulee itse venytelleeksi, olet oikeassa. Venytteleminen kannattaisi ottaa ihan tavaksi!
PoistaJuu, kyllä siesta on päivän parasta antia, noooh, pallonpeluun jälkeen ainaskin. Susta, Myrskyläinen, lähtee kiva purina ja toi ilmaveivileivonta on hauskaa. Meilkin joskus viuhuu unissaan tassut ja meistä lähtee semmonen pieni haukunta.
VastaaPoistaKyllä tekin sen tiedätte, tasapaino se olla pitää. Ai te juttelette unissanne? Mä kuulemma heiluttelen viiksiäni ja naksuttelen suutani.
PoistaHyvät unoset aina välillä ja päälle pitkät ja nautinnolliset venytykset. Venytyksiäkään ei tarvitse kissalle ikinä muistuttaa.
VastaaPoistaMinäkin kiinnitin huomiota tuohon hienoon kuvaan, jossa raidallinen kissa makaa raidallisen varjon alla.
Varjo tuli siihen niihin sopivasti, tai se oli sillä tavalla että kissa meni varjoon! Venytellä tässä itsekunkin pitäisi, tekisi todella hyvää kropalle. Se vain aina jää...
PoistaIhana raitulikuva.
VastaaPoista