Onko pakko jos ei halua?

Eli varsin vaikea tapaus

Kävin eilen antamassa vanhempieni Vilma-kissalle ruokaa. Äitini oli ystävällisesti pukenut Vilmalle valjaat ylle. Jos neitiä vain huvittaisi ulkoilla, sillä olihan ilma mitä kaunein. Vanhempani eivät ole oikein vakuuttuneita valjaidenpukemistaidoistani. Ja jos totta puhutaan, hieman mysteeri ne ovat minullekin, edelleen. Olin itseasissa asiasta erittäin helpottunut.

Neiti oli juuri herännyt päikkäreitä kun astelin sisälle. Huikkasin asiaankuuluvat tervehdykset kaunottarelle ja ihailin kissaa. Sitten kiinnitin fleksin. Oletin että kissa juoksisi häntä pystyssä ulko-ovelle.

Ei se mennytkään ihan niin. Neiti katseli vain verhoja. Kissaa ei ulkoilu näyttänyt kiinnostavan. Houkuttelin ja maanittelin. Kissa pani vastaan. Lopulta pääsimme kuistille asti. Avasin ulko-oven selälleen jotta kiehtovat ulkoilman tuoksut kantautuisivat aristokatin nenuun. Ei auttanut se temppu. Lopulta ulkoilimme siten että istuin rappusilla, pitelin kiinni fleksistä ja kissa istui ikkunalaudalla. Toinen ulkona, toinen sisällä.

Mikä meitä näitä naisia oikein vaivaa? Vilmaa ei todennäköisesti mikään. Kissa on hurmaavan kaunis ja neiti tietää sen itsekin. Minua taasen mietityttävät vakavat asiat. Äitini kävi maanantaina saattamassa isäni TAYS:iin toimenpiteeseen. Sitä ei pystytty tekemään. Huomenna toivottavasti tiedämme asioista enemmän.

Translation: I´m Beauty and I Know It.