Sijaiskodissa on aloitettu uusi harrastus. Seinäkiipeily on urheilulaji, jossa kiivetään seinään kiinnitettyjä otteita pitkin. Näin siitä kertoo wikipedia. Sivuston mukaan se on kalliokiipeilyn sisäurheilu- ja harjoittelumuoto. Sijaiskodissa tätä harrastetaan poikkeuksellisesti ulkona. Se on rohkeutta, notkeutta ja voimaa kehittävä laji. Ja tämä laji aiheuttaa ylimääräisiä sydämentykytyksiä.
Jäi mainitsematta että Myrsky harrastaa tätä, ei henkilökunta. Ja siitä hakkaavasta pulssista kärsii siis henkilökunta.
Puissa kiipeileminen ei ole mitään tähän lajiin verrattuna. Se on aivan kissanpentujen leikkiä jos sitä tähän verrataan. Tämä sai alkunsa aivan vahingossa. Utelias Myrsky löysi kissanmentävän raon seinän yläosasta, räystään alta. Ja otti suunnan sinne.
Minä hermoilin ja huusin: "Tule pois sieltä, et sinä mikään orava ole!" Eivät auttaneet huudot ja anelut. Kissalla oli keskittynyt ilme naamallaan, sen päätä ei käännettäisi. Kissan olemuksesta huomasi kuinka se keskittyi suoritukseen ja arvioi ponnistusmatkaa. Miettikö se riskejä, mahdollista lipeämistä ja siitä seuraavaa putoamista? Tuskin.
Sillä se ei pelaa joka pelkää. Suoritus onnistui. Talon seinässä ei juuri noita seinäkiipeilyssä tarvittavia otteita (käden/tassunsijoja) ole, joten voiko tätä seinäkiipeilyksi nimittää? Seinähullujen puuhaahan tuo on.
"Ethän enää kiipeile?" -"No en." |
Ja sitäpaitsi vaarallista. Siinä voi kynsi jos toinenkin katketa. Muista vaaroista puhumattakaan. Viime kesänä Myrskyltä katkesi kynsi takatassusta. Se tapahtui jonkun öisen retken aikana. Lakanalta löytyneet veritahrat paljastivat sen. Se olisi muuten saattanut jäädä huomaamatta. Annoinko kipulääkettä vaivaan, en muista.
Itseäni ainakin lääkitsin kipulääkkeellä kun isovarpaan kynteni sai vamman. Hipaisukin kynteen riitti ja tuska leimahti. Viikon verran kävelin puutarhakengillä, muita en voinut laittaa jalkaani. Parin kuukauden kuluttua kynsi irtosi ja uusi kasvoi tilalle. Niin tapahtui Myrskyn kynnellekin. Katkennut kynsi kasvoi takaisin ja se on todistettavasti erittäin toimintakuntoinen.
Translation: Wall Climbing for Stone Cold Crazy Cats.
Huimapää ♥
VastaaPoistaHuimaakin huimempi!
PoistaHurja Myrsky! Mutta onneksi taitava ♥ Meillä olisi ihminen saanut varmastikin sydänkohtauksen jännityksestä.
VastaaPoistaLuulimme olevamme täällä karaistuneita mitä tulee kiipeilyn suhteen, mutta tämä hieman kouraisi!
Poista....ja eikun kohti uusia seikkauluja...se taitaa olla Myrskyn luonne, mä luulen :D
VastaaPoistaTaidat olla oikeassa:)
PoistaKissat ovat melkoisia huimapäitä - niillä on harvoin korkean paikan kammoa. Hyvä ettei käynyt hullusti! :) Minä olen miettinyt, kun olen katsellut miten kissa arvioi etäisyyttä ja korkeutta (ennen hyppyä), että mitähän sen päässä silloin tapahtuu ja miltä etäisyys näyttää kissan silmissä, sen arvioidessa tulevaa hyppysuoritusta? :)
VastaaPoistaKissaa on kyllä kiva seurata tuossa tilanteessa. Kyllä se ihan selvästi mittailee ja tuumailee, ehkä hieman ottaa takapakkiakin ennenkuin se ponnistaa.
PoistaHuhu tuota Myrskyä ♥
VastaaPoistaNii-iin!
PoistaSeinäkiipeily on varsin soveltuva laji myös kaikille crazy cat ladyille (=seinähulluille?), voin suositella lämpimästi :) Itse aloitin sen päästäkseni eroon korkean paikan kammosta. Noh, kammo jäi mutta seinälle on päästävä!
VastaaPoistaTerkut seinähullulle vertaiskaverille Myrskylle! Kiipee vaan jos siltä tuntuu, kunhan et tipu!
Vautsi vau, oletpa rohkea! Varmasti on hiuksia (ja adrenaliinia) nostattava laji korkeanpaikan kammoisille. Itse en halua edes nousta keittiöjakkaralle.
PoistaMuista itsekin olla varovainen kun seinille kiipeilet:D
Eiköhän se kissa edellee kiipeile, ku on sen makuu päässy.
VastaaPoistaMeillä noi karvaperseet kiipeilee pihamännyis siihet tahtii, et kaarnanpalat vaa lentelee. Sit ne huutaa latvasta, et näitkö kuin hienosti osasin kiivetä ja heti sama taas uuellee.
Ei kissaa voi estää, aivan mahdoton paikka! Ja täytyyhän sitä jotain aktiviteettiä olla ettei täysin laiskistu ja pulskistu.
PoistaKyllä Myrsky itse tietää, mihin pystyy :) Tai ainakin toivottavasti tietää...
VastaaPoistaMekin hartaasti toivomme sitä.
PoistaKissat ovat sellaisia huimapäisiä,Ne tuottaa joskus hirmu jännitys tilanteia:)
VastaaPoistaNo sanopa muuta! Joskus tuntuu että vähempikin jännitys riittäisi!
PoistaMyrskyn ei tarvitse miettiä riskejä, sitä varten on henkilökunta ;)
VastaaPoistaTotta:)
PoistaKolo oli tarkistettava! Myrsky on melkoinen uskalikko, mutta ilmeisen harkitsevainen ja tietää mitä tekee. Onneksi tassuun kasvoi työkalu takaisin.
VastaaPoistaTäytyyhän sitä talosta huolta pitää. Ja tarkistaa mahdolliset tunkeilijat. Kynnen katkeaminen ei haitannut kissan menoa, yksi oli vain hetkellisesti muita lyhempi. Sijaismamma taas murehti senkin edestä...
PoistaHuu, ku hyytävän pelottava toi sun uus harraste, Myrsky. Meit ihan huimas jo pelkkä katteleminen.
VastaaPoistaNiin se huimaa sijaismammaakin. Se on hermoheikko mitä tulee noihin kiipeilyihin. Mutta mä olen pro.
PoistaMyrsky, olet aikamoinen huimapää!
VastaaPoistaOlisi mielenkiintoista tietää minkälaisen laskukaavan kissa suorittaa, kun harkitsee hyppyä :)
Käytännön kokemus, yritys ja erehdys ja siihen vielä pelkokerroin päälle? Tuo yhtälö varmaan toimii kissan tapauksessa? Viis siitä pitkästä tai lyhyestä matikasta:D
VastaaPoistaKissat ei kertakaikkiaan voi tuollaista vastustaa. Ne kuvittelevat, että tellingit on vain ja ainoastaan niiden harrastuksia varten. Meillä harrastettiin toissa kesänä kattokiipeilyä, seinätelineitä käyttäen tietty, kun kattoremonttia tehtiin. Kattomiehet joutuivat häätämään Leeviä jaloistaan hääräämästä, eikä se voinut moista huonoa käytöstä ymmärtää....
VastaaPoistaOho, Leevi olisi tietysti itsekin halunnut osallistua remppaan. Tai neuvoa niitä remonttimiehiä:D
PoistaHuh! Ei muuta voi sanoa. On se taitava <3
VastaaPoistaJa erittäin itsevarma!
Poista