Sijaiskoti onnellisena esittää: Sylikissa

Osa 2

Ensimmäisen kerran tämä tapahtui elokuussa. Kävi ilmi että Myrskyssä on piileviä sylikissan piirteitä. Sairaslomaviikollani tämä toistui. Sinä perjantaina kun ensilumi peitti sijaiskodin pihan. Silloin minä ryhdistäydyin ja päätin lähteä käymään kirjastossa. Ensin keitin kuitenkin itselleni kahvit.

Mokan tippuessa menin etsimään kissaa, tarkoituksenani oli tehdä tilannearvio: Haluaako herra mennä ulos vai jäädä sisälle? Kissa löytyikin kuistilta missä hetkeä aiemmin se oli nuuhkutellut kissanmintun vartta minkä olin pelastanut lumen alta.
Silittelin kissaa kaikessa rauhassa ja istuuduin lattialle kameran kanssa. Ja kissa kiipesi syliini.

Olin aivan ällistynyt. Mistähän syystä se oli juuri tämä hetki kun kissa päätti tulla syliini? Ja kahvinikin oli tippunut. Minä olen varsinainen nirppanokka mitä tulee kahvin juomiseen. Haluan juoda tuoretta, en pannussa puolta tuntia seisonutta ja muljunutta. (Metsällä termoskahvit ovat sitten aivan toinen asia.) Tämä oli kuitenkin niin harvinaista, että tuolla hetkellä viis veisasin tuoreesta kahvista.

Myrsky tuli ihan itse syliini. Se oli ihana hetki. Toivoin että se kestäisi mahdollisimman pitkään. Onneksi lattialämmitys oli päällä, joten kylmä minulle ei tullut. Risti-istunta kovalla lattialla alkoi kyllä jonkin ajan kuluttua puuduttamaan jalkojani. Mutta mitäpä sitä ei kissan vuoksi tekisi...

Translation: Lovefool.

Vielä pieni lisäys loppuun: Nämä herkistelyhetket ovat erittäin poikkeuksellisia. (Oikeasti olemme tosi kovia kavereita.)