Kissa ja nokikolari

Vilma ja nuohooja tervehtivät

Uusille lukijoille on syytä kertoa että Vilma on blogissa aina silloin tällöin vieraileva tähti. Vilma on vanhempieni kissa. Ja todellinen kuningatar Vilma onkin, niin kotona kuin kesämökillä. Rohkeasti Vilma ottaa vieraat vastaan, yhtään ei kissa arastele. Maanantaina vanhemmillani kävi nuohooja. Mamma N. muuten vinkkasi blogissaan uudesta kirjasta: Tavernier, Rosalie; Kerran elämässä, kokemisen arvoisia hetkiä. Tässä Mamman valikoima lainaus kirjasta:

"Kerran elämässä

tulisi tervehtiä nokikolaria.

Se tuottaa onnea!"

Oliko Vilma kuullut tämän kehotuksen, sitä en tiedä. Kissa kuitenkin tervehti nuohooja. Vilma meni ovelle nokisutaria vastaan. Tapansa mukaisesti reippaasti ja tuuhea häntä kauniisti pystyssä. Nuohooja oli innoissaan: "Ai katos, kissa!" Vilma haistoi nuohoojan kättä uteliaana. 

Orastava ystävyys loppui siihen kun nuohooja haki työkalunsa, sen pelottavan h-vetinkoneen eli imurin. Kissa syöksyi piiloon, näin kertoi minulle isäni. Perään hän aprikoi: "Toivottavasti kissa ei joutunut imuriin, sillä johonkin se hävisi eikä sitä näkynyt nuohoojan poistuttua paikalta..."

Voin kertoa että Vilma ei joutunut imurin sisuksiin,. Kissa löytyi illalla kodin seinien sisäpuolelta. Vilman mielenrauha vain järkkyi hetkeksi. 

Ainakaan kissalle nuohoojan tervehtiminen ei luultavasti tuo onnea. Muistan lapsuudenkodista kuinka järkyttävä tapahtuma kissalle nuohoojan käynti aina oli. Silloinen nuohooja oli suurikokoinen mustiin pukeutunut mies. Ja hän saapasteli tulipesältä toiselle raskain askelin. Matot oli siirrettävä hänen kulkureiteiltään jo valmiiksi syrjään. Ja lapsuudenkodin kissa, Vilppu oli aivan peloissaan. Vilppukin otti jalat, eikun tassut alleen kun nuohooja tuli tekemään työtään.

Tervetuloa mukaan Lady of the Mess!

Translation: Chimney Sweep, Meet and Greet!