Uutta ruokalistalla

Jo kesällä kummastelin muutamaa jyrsijää minkä kissa kotiin kantoi. Hiirulaisia ne eivät olleet, vaan ne näyttivät olevan jonkinmoisia myyriä. Jotkut niistä olivat melkoisen kookkaita vötkäleitä. Kuvittelin niiden olevan pelto- tai metsämyyriä. Peltoja tässä lähellä ei ole, ja lähin metsä löytyy saaresta 350 metrin päästä. Saareen menee silta, ja henkilökunta on nähnyt naapurin kissan tulevan saaresta, mahdollista siis on että Myrskykin olisi sinne joskus päätynyt. 

Lajintunnistus jäi hieman vajaaksi. Rottia ne eivät kuitenkaan olleet, siitä olin enemmän kuin helpottunut.

Vasta joku aika sitten tajusin että nehän ovat vesimyyriä. Niin. Bloginpitäjähän on enemmän tai vähemmän blondi, joten ei ihme että joskus leikkaa hitaasti. Wikipedian mukaan: "Kesäisin vesimyyrä viihtyy kosteilla paikoilla ja veden läheisyydessä, kuten soilla ja ojissa. Sen on huomattu vaihtavan talvella kuivempaan maastoon, jossa se asuu kuivempaan maahan kaivetuissa käytävissä. Jotkut vesimyyrät puolestaan pysyttelevät kuivemmilla paikoilla, niityillä, pelloilla ja puutarhoissa, siirtymättä kesäksi kosteikoille."

Isäni muisteli kuulleensa radiosta ohjelman missä mainittiin että kissa liikkuu kodistaan neljänsadan metrin päähän. Eli tuonkokoinen olisi kissan reviiri. Tämä on kuitenkin hearsay-puhetta, joten älkäämme pitäkö tätä kiveen kirjoitettuna totuutena. Rantaan on sijaiskodin pihasta matkaa 190 metriä, joten on mahdollista että kissa käy rannasta niitä hakemassa. Ellei niitä sitten asustele lähempänä jonkun puutarhassa.

Saaripalstan pojat Musti ja Ransu ovat melkoisia myyränmetsästäjiä. Muistaakseni Saila jossain postauksessa mainitsi, että myyrät tulevat sateella esiin, ja silloin toinen pojista lähtee enemmän kuin mielellään myyräjahtiin.
Minäkin olen samaa mieltä. Myrsky on useasti sateella käynyt jahdissa, ja hyvällä tuloksella. Jos oikein tarkkaan katsoo, on ylläolevassa kuvassa kissan ja saaliin turkissa havaittavissa vesipisaroita.

Translation: New In Menu: Water Vole.