perjantai 3. elokuuta 2012

Metsästävä kissa

Ja elämän ihanuus

Eilen aamulla lähdin töihin ja kissa jäi petiin. Kotiin palauttuani olin toiverikas ja odotin tapaavani kissan samasta paikasta. En tavannut, ainoastaan painautuma oli sänkyyn jäänyt. Ja ruokakuppi oli tyhjentynyt. Hörppäsin kahvin ja vaihdoin lenkkivehkeet.
Kotoa pois lähtiessä jätän sille muutaman raksun, pysyn siinä mielessä kartalla että onko se käynyt kotosalla. Kuinka tätä karttaa luetaan? Se on aivan yksinkertaista.

Kuppi tyhjä: Kissa on käynyt kotona.
Kuppi täynnä: Kissa huitelee edelleen jossain.

Kissa oli palannut kotiin retkiltään sillä aikaa kun olin lenkillä. Se tuli ulko-ovella vastaan huuliaan lipoen. Hieman oudosti se ehkä käyttäytyi. Painelin sisälle katsomaan että onko se syönyt mitään.


Pieni, ahnas ja viaton


Astuin keittiöön ja katsoin ruokakuppiin. Siellä oli muutama raksu jäljellä. Yleensä kissa syö kupin tyhjäksi. Olikohan jotain vialla kun ruoka ei ollut maistunut? Ääneen sanoin: "Voi ethän sinä ole kaikkea edes syönyt!"

Samassa tunsin kuinka astuin johonkin lämpimään ja nuljuvaan. Heti tuli mieleeni Cherin kommentti Yöllinen yllätys juttuuni: "Aina en ole herännyt, tai minua ei ole herätetty, joskus aamulla olen ihmetellyt mitä märkää tuntuu jalan alla, ateriasta jäänyt suolisto poksahtaa kivasti kun sen päälle astuu. Nykyisin osaan kyllä varoa."

Nyt taisi käydä samankaltaisesti minulle. Paitsi että se oli kissan oksennus mihin astuin. Niin. Suurin osa vatsan sisällöstä oli matolla. Puoliksi sulanut ateria. Seassa karvoja, suolenmutkia ja puoliksi lionneita raksuja. Tarkempaa analyysiä en kuitenkaan kyennyt tekemään. Kissa oli siis käynyt saalistamassa, syönyt jonkun jyrsijän ja vetänyt itsensä ähkyyn. Ja jälkiruoaksi tankannut itseään raksuilla. Ylensyönyt siis. Ja oksentanut matolle. Ja minä astuin siihen oksennusmöykkyyn, paljaalla jalallani.

Ai meinaat sä mattopyykille mennä?

Ei auttanut muuta kuin ottaa matto käteen, kävellä varoen vessaan ja kaapia matolle oksennettu tuotos vessanpönttöön. Puhdistaa myös jalkapohja. Liotin matolta värjäytymiä ensihätään. Tuli lähtö mattopyykille. Kyllä elämä on ihanaa ja metästely kivaa!


Translation: Life With Moggy Is Full of Surprises!

10 kommenttia:

  1. Voihan KATTI! Mä en tiennyt sanan merkitystä ja nyt tsekkasin ja yllätyin. Eikä tiennyt Husbendkaan, mikä hauskinta google- kääntäjän mukaan se on unkariksi moggy ;)

    Oksennusyllärit on sitten aina niin kivoja, uniikkejakin ;) Onneksi meillä Gebsu yleensä ne syö, koska oksentaja on ylensyönyt Béla. Puolisulaneet naksut ovat parhautta....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vanhempieni naapurissa asuu kohtelias ja ystävällinen skotti, hän muistaa aina kysyä: "How`s moggy?" Häneltä tämän sanan opin.

      Oksu-poksu-yllärit, ettei elämä olisi tylsää...

      Poista
  2. Kaikista mahdollisista paikoista just matolle ja siihen kohtaan, johon toinen autuaan tietämättömänä astuu - taito tuokin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vihainen ei kuitenkaan voinut olla. Vahinkoja sattuu. Ja henkilökunta hoitaa homman. Myös pesulapalvelut kuuluvat pakettiin.

      Poista
  3. Voi pientä. Pahaolo on ikävä asia :)

    VastaaPoista
  4. Tiedän miltä tuntuu :) Joskus löytyy noitakin tuotteita. Kuten ihminen ei kissakaan voi pidätellä oksennusta. Onneksi noita sattuu harvoin.

    VastaaPoista
  5. yäk, ällöä! hienosti kyllä kuvailit kaikki yksityiskohdatkin, heh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hei.. Tämmöistä meillä aina joskus. Onneksi ei sentään joka päivä.

      Poista

Sijaiskoti kiittää kommentistasi!