Eilen aamulla lähdin töihin ja kissa jäi petiin. Kotiin palauttuani olin toiverikas ja odotin tapaavani kissan samasta paikasta. En tavannut, ainoastaan painautuma oli sänkyyn jäänyt. Ja ruokakuppi oli tyhjentynyt. Hörppäsin kahvin ja vaihdoin lenkkivehkeet.
Kotoa pois lähtiessä jätän sille muutaman raksun, pysyn siinä mielessä kartalla että onko se käynyt kotosalla. Kuinka tätä karttaa luetaan? Se on aivan yksinkertaista.
Kuppi tyhjä: Kissa on käynyt kotona.
Kuppi täynnä: Kissa huitelee edelleen jossain.
Kissa oli palannut kotiin retkiltään sillä aikaa kun olin lenkillä. Se tuli ulko-ovella vastaan huuliaan lipoen. Hieman oudosti se ehkä käyttäytyi. Painelin sisälle katsomaan että onko se syönyt mitään.
Pieni, ahnas ja viaton |
Astuin keittiöön ja katsoin ruokakuppiin. Siellä oli muutama raksu jäljellä. Yleensä kissa syö kupin tyhjäksi. Olikohan jotain vialla kun ruoka ei ollut maistunut? Ääneen sanoin: "Voi ethän sinä ole kaikkea edes syönyt!"
Samassa tunsin kuinka astuin johonkin lämpimään ja nuljuvaan. Heti tuli mieleeni Cherin kommentti Yöllinen yllätys juttuuni: "Aina en ole herännyt, tai minua ei ole herätetty, joskus aamulla olen ihmetellyt mitä märkää tuntuu jalan alla, ateriasta jäänyt suolisto poksahtaa kivasti kun sen päälle astuu. Nykyisin osaan kyllä varoa."
Nyt taisi käydä samankaltaisesti minulle. Paitsi että se oli kissan oksennus mihin astuin. Niin. Suurin osa vatsan sisällöstä oli matolla. Puoliksi sulanut ateria. Seassa karvoja, suolenmutkia ja puoliksi lionneita raksuja. Tarkempaa analyysiä en kuitenkaan kyennyt tekemään. Kissa oli siis käynyt saalistamassa, syönyt jonkun jyrsijän ja vetänyt itsensä ähkyyn. Ja jälkiruoaksi tankannut itseään raksuilla. Ylensyönyt siis. Ja oksentanut matolle. Ja minä astuin siihen oksennusmöykkyyn, paljaalla jalallani.
Ai meinaat sä mattopyykille mennä? |
Ei auttanut muuta kuin ottaa matto käteen, kävellä varoen vessaan ja kaapia matolle oksennettu tuotos vessanpönttöön. Puhdistaa myös jalkapohja. Liotin matolta värjäytymiä ensihätään. Tuli lähtö mattopyykille. Kyllä elämä on ihanaa ja metästely kivaa!
Translation: Life With Moggy Is Full of Surprises!
Voihan KATTI! Mä en tiennyt sanan merkitystä ja nyt tsekkasin ja yllätyin. Eikä tiennyt Husbendkaan, mikä hauskinta google- kääntäjän mukaan se on unkariksi moggy ;)
VastaaPoistaOksennusyllärit on sitten aina niin kivoja, uniikkejakin ;) Onneksi meillä Gebsu yleensä ne syö, koska oksentaja on ylensyönyt Béla. Puolisulaneet naksut ovat parhautta....
Vanhempieni naapurissa asuu kohtelias ja ystävällinen skotti, hän muistaa aina kysyä: "How`s moggy?" Häneltä tämän sanan opin.
PoistaOksu-poksu-yllärit, ettei elämä olisi tylsää...
Kaikista mahdollisista paikoista just matolle ja siihen kohtaan, johon toinen autuaan tietämättömänä astuu - taito tuokin.
VastaaPoistaVihainen ei kuitenkaan voinut olla. Vahinkoja sattuu. Ja henkilökunta hoitaa homman. Myös pesulapalvelut kuuluvat pakettiin.
PoistaVoi pientä. Pahaolo on ikävä asia :)
VastaaPoistaNo niin onkin...
PoistaTiedän miltä tuntuu :) Joskus löytyy noitakin tuotteita. Kuten ihminen ei kissakaan voi pidätellä oksennusta. Onneksi noita sattuu harvoin.
VastaaPoistaEihän noille voi mitään.
Poistayäk, ällöä! hienosti kyllä kuvailit kaikki yksityiskohdatkin, heh.
VastaaPoistaNo hei.. Tämmöistä meillä aina joskus. Onneksi ei sentään joka päivä.
Poista