Ihan todenteolla

Alkoi tänään metsästyskausi

Näin kuulin radiossa sanottavan. Vesilintujen metsästys alkoi puolilta päivin. Puolet ammutuista vesilinnuista on sinisorsia. Ensimmäistäkään vesilintua en ole (vielä) tiputtanut taivaalta alas. Hiljaista on ollut tipujen suhteen näillä kulmilla. Lintuvesiä ei liiemmin ole.

Sijaiskodissa taasen on aloitettu jyrsijöiden sisäjahtikausi. (Sitä ovelaa oravaa mistä viime viikolla kerroin, ei lasketa tähän.) Tämä tapahtui eräänä iltana, valot oli jo sammutettu. Kissa oli lähtenyt yövuoroon joku aika sitten, mutta palasi pian saaliin kanssa takaisin.

Katso mitä toin!

Myrsky kantoi hiirulaisen ylpeänä sisälle keittiön matolle. Bonuksena tuli kasa koivunsiemeniä. Ja ihan extrabonuksena oli se että hiiri oli hengissä. Kiva kun kotona on metsästävä kissa.

Karkuunhan se viipelsi. Hyvä etteivät ruokakipot kaatuneet!

Ylläolevassa kuvassa kissa on vasemmalla, hiiri oven takana. 

Varsinaista kissa- ja hiiri leikkiä siis. 

Hiiri ja kissa päätyivät kuistin käytävälle, ja sain suljettua ovet. Hiirethän menevät vaikka kuinka pieneen koloseen. En halua hiirenraatoja kaapin taakse, seinien väliin tai mihinkään muualle. Halusin että kissa niittaisi hiiren mahdollisimman pian. Se osoittautui toiveajatteluksi. 

Meno oli samanlaista kuin oravan kanssa. Tosin hiiri oli enemmän kuosissaan ja se säntäili ympäriinsä. Oliko minulla paniikki? Ei. Suhtauduin asiaan objektiivisesti. Vasta siinä vaiheessa kun hiiri juoksi villasukkaan verhotun jalkani ylitse, niin silloin kirkaisin. Kehuin kovasti kissaa, ja kehotin sitä (kuulostaa varmaan rankalta) tappamaan hiiren. Kehuilla ja maanitteluilla ei ollut vaikutusta. Myrsky vietti laatuaikaa, sillä ei ollut kiirus. Metästelyhän on kivaa! Minua alkoi väsyttämään. Kello oli jo liki puolenyön. Hiiri pitäisi saada pois talosta. 

Mitä hiirelle sitten tapahtui? Saatte arvata. 

Lopulta se päätyi penaaliin, minkä kyljessä lukee L&T.

Translation: My Life With Moggy. I´m Having the Time Of My Life!