Yöllinen yllätys

Viime viikolla kissa herätti minut keskellä yötä. Myrsky maukui poikkeuksellisen vaativalla äänellä. Olin jo menossa täyttämään ruokakuppia yön pimeydessä ja ihmettelin miksei kissa seuraa minua. Maukuminen vain jatkui. Ehdin jo ajattelemaan että onkohan sillä joku hätänä? Hieman jo huolestuinkin.

Sitten kuulin mätkähdyksen. Vasta silloin tajusin sytyttää valot.

Ei se ole mikään yllätys ole että minut herätetään yöllä. Vaan yllätys oli se, että Myrsky toi jotain mukanaan sisälle. Kissa oli saalistanut hiirulaisen, ja oikein kookaskin se oli. Ja se piti tuoda näytille. Eihän tuommoisesta voi hermostua, eihän?

Onneksi Myrsky ei hypännyt sänkyyn saaliinsa kanssa. Siitä se älämölö vasta olisi alkanutkin. Onneksi saalis oli jo hengetön. Mitä siitä olisi tullut jos hiirulainen olisi vielä piipittänyt ja paennut sängyn alle? Onneksi Myrsky on niin fiksu kissa ettei se tuo sisälle eläviä saaliita. (Tässä vaiheessa minun on syytä koputtaa puuta.)

Kissa sai kovasti kehuja, ja vasta kehujen jälkeen alkoi ateriointi siinä makuuhuoneen lattialla. Hiirulainen popsittiin poskeen ennätysajassa. Rouske vai kuului. Kissan lopetettua ateriansa jäi minun tehtäväkseni siivota lattia verestä ja suolenpätkistä. How nice. (No ei todellakaan!) Onneksi veri lähti puulattiasta kun nopeasti ryhdyin sitä puhdistamaan. Siis jälkiä ei silmillä havaitse. Ainostaan jos CSI-tiimi tulisi sijaiskodin makuuhuoneen lattialta verijälkiä etsimään, niin siinä tapauksessa luminoli puhuisi omaa kieltään.

Kissa lähti tyytyväisenä, kehut saaneena ja maha täynnä takaisin pihalle. Minä palasin siivouspuuhien jälkeen takaisin nukkumaan. Onneksi en ole heikkohermoinen, yöunet eivät kaikonneet moisesta ylläristä. Ja tämähän oli kunnianosoitus kissalta. Tuoda saalis näytille.

Translation: Surprise, surprise!