Onni täällä vaihtelee

Sijaismamma suojelee

Eilen illalla olin menossa nukkumaan yhdentoista hujakoilla. Tiedän, minulle kovin myöhäinen nukkumaanmenoaika, varsinkin kun aamulla odotti töihin lähtö, mutta päätin lukea yhden kirjan loppuun ja se vain venähti. Oli pilvinen ilta ja alkoi jo hämärtymään. Katsoin vielä pihalle keittiön ikkunasta. Myrskyhän se siellä penkillä omenapuun alla oli asemissa. Haluaisiko se tulla sisälle? Avasin ulko-oven. Normaalisti kissa hyppää penkiltä alas ja tulee reippaasti sisälle. Nyt ei käynyt niin. Mistä oli kysymys?

Pihalle oli tullut jotain mikä vaati kissan herpaantumattoman huomion. Siili se ei voinut olla. Niistä Myrsky ei enää hermostu. Hain kameran, koska kissa oli pörhistänyt turkkinsa. Kävi ilmi että Myrskyn reviirille oli tullut tunkeilija. Kysymyksessä oli sama herra kenen kanssa huhtikuussa pidettiin huutokilpailua.

Siellä se aidan alta kurkkii...

Voi ei, ajattelin. Tästä tulee vielä pitkä ilta. Nopeasti tunkeilija kyllä livahti aidan taakse. Toivoin kovasti ettei Myrsky, saatuaan henkilökunnasta lisävahvistusta ja rohkeutta, lähde sen perään. Mahdotonta huutoa ja volinaa kissan kurkusta kyllä lähti. Naapuriin oli tullut kesäasukkaita, en oikein tohtisi mennä naapurin pihalle meuhkaamaan yöpaita ylläni...

Huutamista jatkui hetken aikaa, se oli Myrsky kuka huusi. Onneksi henkilökunta sai Myrskyn suostuteltua sisälle. Kissa kävi kuitenkin vielä kierroksilla. Se kehräsi, mutta häntä vispasi hermostuneesti. Esimerkillisestä toiminnasta kissa palkittiin kehuilla ja raksuilla. Puolisen tuntia se malttoi pysytellä neljän seinän sisällä ja kissan oli taas päästävä ulos.
Yöllinen pihan vartiointi kulutti energiavarantoja ja kolmen maissa kissa tuli herättämään minua. Ensin hypättiin tyynylle, kehrättiin kovasti ja leipomalla pehmitettiin minut nousemaan ylös sängystä ruokakuppia täyttämään. Vielä ei kuitenkaan maltettu jäädä sisälle nukkumaan. Velvollisuudet pihalla kutsuivat.

Translation: Oh Nou. Drama In the Air.