Sijaiskodin on vallannut ihana joutilaisuus. Töihin ei tarvitse tällä viikolla nousta. Jossain päin sijaiskotia saattaa soida herätyskello, mutta bloginpitäjä vain kääntää kylkeä ja jatkaa uniaan. Jos hyvä tuuri käy, tulee Myrsky loppuyöksi/aamuksi sänkyyn unikaveriksi.
Kissan uniseura sängyssä näin kesällä on harvinaista herkkua. Kesäyö kaikkine houkutuksineen pitää kissan pihalla. Aamuyöstä kotiin tultuaan kollipoika käy herättämässä sijaismamman: "Ruokaa kuppiin ja sassiin!"
Ja palvelu pelaa, tottakai. Tämän jälkeen kissan matka jatkuu kuistin valkealle tuolille. Se hyppää tuolille nukkumaan ja uneksimaan niitä kissanunia.
Maanantaina kissa oli laiskemmalla tuulella kuin bloginpitäjä. Se jäi vielä sänkyyn kun itse jo nousin. Onnistuin siis nappaamaan vielä yhden kuvan kollista lakanoissa.
Yksi huono puoli tässä kotona lojumisessa on. Kissa tottuu siihen että kotosalla on aina joku ja näin kesällä ovet ovat avoinna. Tämän lisäksi kiinnymme toisiimme entistä enemmän. Tänään olin illalla lähdössä kylille ja raahasin kamppeitani kujalle. Kaverini odotti minua kujalla auton kanssa ja huusi minulle: "Hei katso kuka tulee perässä!"
Se oli Myrsky kuka lähti pihalta perääni. Häntä pystyssä se asteli jalanjälkiäni ja komensi minua: "Äläs mene minnekään, minä olen täällä!"
Minun oli palattava takaisin ja houkuteltava se sisälle ruoan avulla. Turha lienee mainita että tuliko omantunnontuskia...
Translation: Delightful Idleness & Il Dolce Far Niente
Minusta tuntuu, että kissa osaa syyllistää :) Meillä on suunnilleen samanlainen päivärytmi, paitsi, että päivätkin Nero nukkuu useimmiten ulkona. Ja aamuyötä varten jätän ruoan valmiiksi kuppiin, ettei tarvitse herätä kesken unien.
VastaaPoistaSaatat hyvinkin olla oikeassa. Tai kissa on niin viisas että se tietää mistä narusta kannattaa vetää...
PoistaMinä nousen yöllä antamaan ruokaa, olen näin tietoinen hieman kissan liikkeistä. Toisaalta se on niin ihanaa kun kissa herättää yöllä minut ja tarvitsee minua. Jos yhteiselomme jatkuu vielä pitkään, ehkä opin hieman löyhemmäksi!
Kyllä tuo on ihanaa joutilaisuutta eikä mitään laiskuutta! Minullakin on hiukan ikävä kissaani Ruskaa, kun se on koko ajan pentujensa kanssa eikä seurustele ollenkaan minun kanssani, niin kuin normaalisti. Se on vähän niin kuin sijaiskodissa, kun kissa viettää yöt ulkona ja omilla teillään. Ruskakin elää nyt ihan omaa elämäänsä, vaikka kyllähän minä voin osittain osallistua siihen, mutta vain sivusta seuraten.
VastaaPoistaKiitos Paula, nyt en tunne itseäni laiskaksi, tyhmäksi ja saamattomaksi! Ruskan saat sinäkin jo muutaman viikon kuluttua takaisin kun pennut lähtevät...
PoistaIhanaajoutilaisuutta itseään. Kyllä sitä arkea ja aamuheräämistä saa vielä tarpeeksi, nyt pitää nauttia jos on siihen mahdollisuus. Taas niiiin lutuset kuvat, kohta mun on pakko myllätä koko varastoni ja kaivaa sielä Kalle-kissani kuvat, oli aikas samannnäköinen kolli kuin Myrsky.
VastaaPoistaHetken aikaa menee aikaa oikean asenteen omaamiseen. Please Pirkko! Tee se, näytä meille Kalle:)
PoistaJust tommosia aamut sais ollakin, kissanpehmeitä ja hitaasti herääviä. Naaatiskelkaa!
VastaaPoistaNiin myö aiotaankin:)
PoistaMinäkin olen sitä mieltä, että kissa osaa syyllistää. Onneksi sitä ei tapahdu täällä usein. Vieläkään en tosin tiedä miten suhtautuisin siihen, kun olen lähdössä aamulla töihin ja Helmi ryhtyy kehräämään....
VastaaPoistaOi... Voin hyvin kuvitella tilanteen.
PoistaJoskus kotoa pois lähteminen vaatii ihmiseltä mielen kovettamista ja tunteiden tukahduttamista. Aina se ei ole niin helppoa.
Pitkät rauhalliset aamut kissan kanssa on ihania. Jos kissa siis ylipäätään jaksaa nousta hereille. :) Mindykin eilen nukkui tunnin verran pidempään kuin minä, mutta tänä aamuna se sitten taas kävi sängyllä kurisemassa muutamaan kertaan ennen kuin itse nousin, vaikka olikin tuntia aikaisempi herätys. Mukavaa lomaa!
VastaaPoistaKiireettömät aamut ovat ihan parhaita! Kiitos lomatoivotuksista:)
Poista