Puuman hyökkäys

Kaikkihan tietävät mitä puumalla tarkoitetaan. On puumia ja puumia. Siis niitä pohjoisamerikkalaisia kissapetoja ja niitä toisia naaraspuolisia jotka jatkuvasti haaveilevat selätettävissä olevista uroksista. Uskaltaisin väittää että naapurin tyttökissa on juuri sellainen puuma. Namu on oikein iloinen ja viehättävä tyttökissa. Tyttönen tekee retkiä kotinsa ympäristössä ja on steriloimaton. Veikkaisin että se on juuri tämä namunen kuka houkuttelee niitä leikkaamattomia kolleja tänne naapurustoon.

Koska elämme vuotta 2012, on naistenkin ihan ok tehdä se aloite. Kotona ei siis tarvitse odotella niitä kosijoita sinne tuleviksi. Namu on aika aktiivinen seuranhakija. Sijaiskodin Myrskyäkin tämä naapurin puuma on lähestynyt muutaman kerran. Ja ihan tositarkoituksella.

Se puuma tuli taas tänne!

Ensimmäisellä kerralla kohtaaminen sujui hyvin. Olin sisällä ja huomasin Namun tulevan pihalle. Samantien muistin että Myrsky on pihalla, kuinkahan tässä oikein käy? Myrsky ajoi Namun pois, ihan tuosta noin vaan. Olin helpottunut. Ei ollut huutoa, ei mouruamista eikä uhittelua, niinkuin käy kohtaamisessa kollien kanssa. Häntää kyllä pörhisteltiin, ei sen kummempaa. Se sujui nätisti.

Eräänä lauantaina olin sisällä ja kuulin ulkoa huudon. Ilmiselvä kissan rääkäisy. Ryntäsin pihalle ja kujalla kohtasin naapurin pikkupojan ja Myrskyn. Namu oli juuri luikkinut tiehensä. Poika sanoi että ne tappelivat. Heidän Namu ja meidän Myrsky.
"Olivatko ihan kiinni toisissaan," kysyin pojalta.
"Kyllä!" Oli pojan vastaus.

Voi ei. Myrskyllä oli ollut rankka viikko takana reviirin vartioinnin suhteen. Yhtään vieraita kissoja ei tänne pihalle sinä päivänä olisi kaivattu. Kissa oli reviiriidoissa hieman haavoittunut ja ajattelin että se on varmaan aika liipasinherkällä tuulella. Ja niin se olikin.

Mutta mä ajoin sen pois!

En tiedä kumpi kissoista huusi, tai kumpi kävi käsiksi. Saattoi naapurin poika liioitellakin. Myrsky oli kuitenkin tyytyväinen itseensä ja tuli sisälle päivätorkuille.

Tämänkaltainen kohtaaminen toistui eräänä arki-iltana, yhdentoista aikaan. Olin jo sängyssä kun kuulin huudon kujalta. Kävin katsomassa. Myrsky ja Namu olivat taas kerran kohdanneet. Kumpi huusi? Vaikea sanoa. Kumpi kävi käsiksi vai huudettiinko vain? En tiedä. Nyt on ollut jo pitkään rauha maassa. Vieraita kissoja ei ole sijaiskodin pihalla näkynyt. Ei kolleja eikä näitä puumia. Onneksi.

Translation: How To Cope a Cougar Attack.

Tarkennus: Puumien sanotaan jahtaavaan itseään huomattavasti nuorempia. Myrsky on Namua huomattavasti vanhempi, joten Namua ei yleisesti tiedossa olevien kriteerin perusteella voi sanoa puumaksi. Bloginpitäjä ei kuitenkaan voinut vastustaa kiusausta leikitellä tällä puuma-nimityksellä hieman ja olla kirjoittamatta tästä aiheesta. Tapahtumat ovat kuitenkin tosia.