Kuinka tämä sitten ilmenee? Arkena tämä on vielä hallittavissa olevaa. Toki se on ikävä lähteä töihin, mutta kissan jättäminen kotiin onnistuu. Pahinta tämä on silloin kun olen yön tai kaksi poissa kotoa. Minulla on ikävä kissaa. Joudun soittamaan kotiin ja laittamaan tekstiviestejä. Että kuinka siellä oikein sujuu?
Kissakin reagoi. Se saattaa olla yli yön reissussa kun olen poissa kotoa. Eikä se syö kunnolla. Myrskyn ruokahalu kuitenkin paranee kun tulen kotiin. Toki aivan yksinkertainen selitys asialle voi olla se että Myrsky on ottanut jonkun saaliseläimen kiinni ja popsinut sen suihinsa.
 |
| Tulit kotiin! |
Kaikille ei eroahdistusta tule, näin olen ymmärtänyt. Mutta jos se tulee, se on merkki onnistuneesta kiintymyssuhteesta. Tarkoittaako tämä että siitä on syytä olla iloinen?
Liioittelenko? En tiedä. Ehkä. Olenko ihan hölmö kun tämmöisiä mietin? Nolasinko itseni kun tästä kirjoitin? (Olen pyöritellyt tätä päässäni jo kuukauden päivät.) Eikös se kuitenkin ole niin että tässä maailmassa täytyy olla tyly ja kova ihminen pärjätäkseen. Heikkouksiaan ei saa näyttää. Ehkä olen vain turhan herkkä kun on kissasta kysymys? Ainakin olen kovasti kissaan kiintynyt, ja haluan uskoa että se on molemminpuolista.
 |
| Mennään yhdessä sisälle... |
Kuvat on otettu liki kuukausi sitten toukokuussa, ennen tuolien ja pöydän maalaamista. Vanhoja siis, mutta ne sopivat tähän aiheeseen.
Ei Myrsky huonolla hoidolla ole silloin kun olen poissa. Myrsky on erittäin sopeutuvainen yksilö. Onhan se elämänsä aikana muuttanut jo ainakin viisi kertaa. Ja se on ollut aiemminkin sijaiskodissa. Kissa on varsinainen kehräävä ilopilleri. Erään kerran kun olin poissa ja minun paikallani nukkui vieras ihminen, oli Myrsky tyynesti hypännyt vuoteen jalkopäähän nukkumaan. (Oh my! Siis vieraan ihmisen jalkoihin!)
Ehkä tämä eroahdistus on sittenkin enemmän minun ongelmani.
Translation: Being Away Tears My Heart Apart.
Jaa, kissa on joustava ja hyväksyy toisenkin ihmisen, sillä tärkeintä on kuitenkin, että joku ruokkii. Eloonjäämisvaisto on voimakkain. Meilläkin Musti saattaa häipyä omille teilleen jos olen poissa, vaikka hoitaja olisikin. Toisaalta se myös saattaa keikaroida hurmatakseen hoitajan, jos vaikka mamma ei tulekaan, niin sitten on kiedottu uusi ihminen tassun ympärille. Ehkä. Tai mistä minä tiedän, mitä se ajattelee.
VastaaPoistaKissasta erossa oleminen ja kissatta nukkuminen on ankeaa! Kännykkäteknologia voisi turhanpäiväisten sovellusten sijaan keskittyä siihen, että eläimille saataisiin kännykät. Olisi niin helpottavaa jos niille voisi soittaa!
On se kiva että en ole ainoa sielu kuka kissan perään haikailee... Emmehän me oikeasti tiedä mitä kissat ajattelevat. Me ehkä toivomme ja kuvittelemme mitä ne mahdollisesti tuumailevat. Tuo ehdottamasi juttu kissojen kännyköistä on loistava idea. (Huom! Kuuleeko Nokia? Tämä on SE JUTTU mitä nyt tarvitaan suosta nousemiseen.)
PoistaOlen tainnut jo aiemmin sanoa, että olen täysin eri mieltä siitä että "Kissa kiintyy enemmän paikkaan kuin ihmiseen". Olen varma että kissakin ikävöi omistajaansa - puhumattakaan toisin päin <3
VastaaPoistaTiedätkö, minäkin olen monen suusta kuullut tuon: "Kissa kiintyy paikkaan, ei ihmiseen." Olen siitä hieman eri mieltä. Tai ehkä se riippuu tapauksesta?
PoistaMinäkin uskon (tai ainakin haluan uskoa) siihen että kissalla on ikävä sijaismammaansa kun olen poissa.
Kuulostaa tutulta. Käytännön syistä en ole paljon poissa kotoa, mutta joskus sitä haluaa katsoa muitakin ympyröitä. Viikon olen uskaltanut olla poissa yhteen menoon. Saan aika nopeasti vierotusoireita kissattomuudesta. Nerolla on hoitaja kotona, se laihtuu poissaollessani, mutta sillä ei ole mitään hätää. Tuskin se oikeasti kaipaa minua, kissoilla on hyvä tässä hetkessä elämisen taito. Sen on vain vaikea luottaa muihin ihmisiin, vaikka olisivat tuttujakin. Oman mielenrauhani vuoksi pitää soitella kotiin ja kysellä onko kaikki hyvin, onko kissa syönyt, onko näkynyt ja missä, mitä se on tehnyt ja sanonut. Mutta ihan senkin takia kannattaa välillä olla poissa kun kotiinpaluu ja jälleennäkeminen on niin ihanaa!
VastaaPoistaVarmasti Nerolla on asiat hyvin silloinkin kun olet pois kotoa, mutta eikö se olekin ihan normaalia olla huolissaan eläinystävästään? Se vain osoittaa kuinka tärkeitä kissat meille ovat.
PoistaMatkalle lähteminen on kivaa, kotiinpaluu vielä kivempaa. Siis mikä sana tuo oikein on? Kivempaa? Sanotaan siis näin että ihanampaa!
Olen kissojen "ainoa" ihmiminen. Reissaan verrattain harvoin ja pyrin mahdollisuuksien mukaan ottamaan kissat aina mukaan reissuille. Viimeksi juhannuksena käytiin viikonloppureissussa koko porukan voimin.
VastaaPoistaAina kissojen mukaan ottaminen ei vain kuitenkaan onnistu. Kesäkuun alussa kävin viikonloppureissun poissa ja hoitajana toimi 4H-kerhon kautta tullut henkilö. Kerroin niin sanallisesti kuin kirjallisestikin kissojeni oikuista (lähinnä siis Lulu :D) ja mainitsin juurikin että Lulu voi syödä huonosti poissaollessani.
Tokihan Lea ja Lottakin olivat touhussa kun viimein tulin kotiin, Lotta meinasi suurinpiirtein tulla suuhun ja Lea kuolasi sukatkin märäksi. Lulu on kuitenkin ainoa joka oireilee poissaoloaikana syömällä huonosti.
Pyysin myös hoitajalta pientä päivitystä mitä kissoille kuuluu. Hoitajalta tuli yksi tekstari koko viikonlopun ajalta (ensimmäisen käynnin jälkeen, kaikki hyvin), mutta olisin toivonut, että hän laittaa tekstarin joka käynnin jälkeen, vaikka kaikki olisikin hyvin :D.
Noh, reissuja on tulossa varmasti jatkossakin joten, täytyy seuraavalla kerralla pyytää että hoitaja tekstaa, kuulumiset ja kuulumattomuudet joka käynnin jälkeen.
Kissoille on helpompaa olla kotona vieraan hoidossa kuin vieraassa paikassa vieraan hoidossa. Siltikin tervejärki, käytännöllisyys ja suuret tunteet taistelevat usein kun täytyy suunnitella jotain reissua....
Voi että! Sinulla on ollut ihan mielettömän ihana kotiinpaluu:) Seuraavalla kerralla laitat sitten hoitajalle toiveen: tekstari joka käynnin jälkeen. Tai soitto. Tai kuvaviesti...
PoistaMinäkin olen sitä mieltä että koti on kissan paras paikka. (Tai se kesämökki. Tai mummula. Tai mikä hyvänsä tuttu ja turvallinen paikka.)
Tosin jotkut kissat saattavat olla sopeutuvaisempia kuin toiset. Riippuu varmaan "kasvatuksesta" ja rodusta. Näyttelyssä käyvät kissat taitavat olla ihan toista maata kuin kotinurkissa luuhaavat kissit:D
Mä kyl ahistun hiRRRveesti, jos äippä viipyy kauan poissa. Onneks ei viivy. Päivän mä kestän, mutta sitten menee överiks.
VastaaPoistaJoo, ja ku äippä palaa päivän reissultaan, niin me ollaan ihan sekopäisiä molemmat. Iskä joutuu reissaan välillä työnsä takia ja hän kyselee monta kertaa päivässä kuulumisia. Näin meillä...
Olet sä kyllä melkoinen mammanpoika. Mutta ei se ole huono ominaisuus. Eikä sekään että äippäsi menee sekaisin sut nähdessään. Tämä vaan kertoo siitä että susta tykätään niin paljon. Ja jos vielä iskäs soittelee perään. Voi pojat, kyllä sulla on hyvät oltavat vaikka joskus joudut yksin olemaankin. (Paitsi kohta ei tarvitse yksin olla... Pikkuveli pelastaa sun päivän!)
PoistaMeillä asustaa yksi selkeästi mammanpoika eroahdistuja. Itse en sitä huomaa oikein muuten, kuin saamalla vessaankin välillä seuraa ja siitä, että mun syli on Topille paras syli. Siskoni (joka on kämppikseni) kuitenkin on kertonut, että Topi saattaa jäädä oven taakse hetkeksi naukumaan, kun lähden vaikka kotona on kaksi kissa kaveria ja siskoni. Siinä tapauksessa Topi saattaa ilmestyä siskoni viereen hakemaan hellyyttää ja vakuutusta, että kyllä se mami vielä tulee takaisin.
VastaaPoistaParhaimmillaan meillä oli tupa täynnä vieraita ja kävin vain avaamassa toisille vieraille rapun oven ja Topi jäi ulko-oven eteen odottamaan tulenhan takaisin.
Voit sitten kuvitella, kuinka huono omatunto oli, kun vein vain tytöt kissanäyttelyyn ja Topi joutui olemaan koko päivän ihan yksin (ei se onneksi vaikuttanut järkyttyneeltä).
Kiitos kommentistasi KittyCatCat!
PoistaJa vielä sanotaan että kissat eivät leimaudu, ainoastaan koirat. Mitä tuo sitten muutakaan on kuin leimaantumista? Ja se huono omatunto, valitettavan tuttu vieras täälläkin...
Alkuvaiheessa, kun Béla oli pieni, se suuttui MULLE viikoksi jos olin ollut matkalla. Nykyään loukkaantuminen kestää enää ihan hetken. Olen tulkinnut sen niin, että kissa on alkanut luottamaan siihen, että palaan. Kissat suhtautuu meidän perheen kolmeen ihmiseen erilailla ja olen aivan vakuuttunut siitä, että ne meidät tunnistavat ja meitä myös ikävöivät. Ja meillä koko palvelusväki ikävöi kissoja, ekaksi kotiintullessa ne täytyy laskea. Ja tekstareitakin kulkee. Ja ikävöinti on normaali tunne, jota saa ja täytyy antaa tulla. Nih.
VastaaPoistaBéla on siis aikuistunut ja viisastunut.
PoistaIhanaa että en ole ainoa kissahöperö(!)
Minulla on eroahdistus - Helmillä ei. Mummulassa on niin kivaa. Valitettavasti sinne sitten matkoillani soitankin usein ja saan viestin: "Ei Helmi ehkä enää kotiin haluakaan, kun viihtyy täällä niin hyvin." Aina matkojeni jälkeen on eroahdistus myös mummulla. Helmillä ei edelleenkään.
VastaaPoistaIhana että Helmillä on maailman paras hoitopaikka ja maailman paras hoitaja. Helmi on onnentyttö, Helmillä on oma Mamma ja oma Mummu:)
PoistaEi kuulosta yhtään hölmöiltä mietinnöiltä. Joskus jo työpäivän aikana iskee kova ikävä, onneksi voi netistä katsella kuvia, paitsi se saattaaa vain pahentaa ikävää. Viime kesänä, kun jätimme Mindyn vieraaseen paikkaan tutuntutulle 1,5 viikoksi hoitoon, oli vaikea välillä keskittyä lomailuun, kun kuulumisia ei tullut eikä halunnut painostaa hoitajaa tekstailemaan vähän väliä ulkomaille. Mindyn reaktio jälleennäkemisessä oli aivan ihana, mieletöntä kiehnäystä ja kieppumista. Ei siinä osaa ajatella muuta kuin, että Mindylläkin olisi ollut ikävä, vaikka pääsihän se samalla myös kotiinsa.
VastaaPoistaNetistä on ihana katsella kuvia! Apua, uskallankohan minä enää poistua viikonloppua pidemmäksi ajaksi pois kotoa. Ihan varmasti sitä miettisi KOKO ajan mitä kissille kuuluu, mitä se tekee, kuinka se voi, jne...
PoistaMeillä ollaan yhtä "höpsöjä". Niin kissa kuin ihmisetkin. Selvähän se, että molemmat ihmiset ikävöivät Unnaa kotoa pitemmäksi aikaa poistuessaan, mutta kun Unnakin alkaa kipittää ovelle katsomaan kuullessaan edes mainostenjakajan. Tavallisesti typy ei piittaa muiden kuin kotiväen liikkeistä rapussa, mutta kansalaistilanteen ollessa vähäisempi, havahtuu toiveikkaana uniltaankin ovelle vastaan kipittääkseen.
PoistaVoi Unnaa. Ikävöi omia kansalaisiaan. Kuulostaa todella suloiselta:)
PoistaOlen iloinen että tuli kirjoitettua tästä aiheesta, muillakin näyttää olevan hyvin samankaltaisia fiiliksiä.