Lauleskeliko Myrsky näin maanantaina kun se metsästysretkelle lähti?
Laulamisesta en tiedä. Jahtimatka oli kuitenkin menestyksekäs.
 |
| Sijaiskodin taitava metsästäjä. |
Henkilökunta oli saalistanut itselleen keväisiä korvasieniä. Korvasienethän ovat tunnetusti erittäin myrkyllisiä, mutta herkullisia. Oikein käsiteltynä niitä voi syödä: "Ryöppääminen suositellaan tehtäväksi kaksi kertaa eri keittovedellä, sillä keitinvesi sisältää runsaasti myrkkyjä. Väljässä vedessä keittäminen vähentää myös cesiumia. Keitettäessä höyryssä on gyromitriinia, joten sen hengittämistä pitäisi välttää." (Lähde: wikipedia)
Helpoin ratkaisu tähän oli viedä sähköllä toimiva keittolevy ulos, antaa veden porista ja tuulen viedä myrkkyhuurut pois. (Varmuuden vuoksi sienet ryöpätiin kolmeen kertaan.)
Keittiö oli siis hetkellisesti muuttanut ulos. Mitä tapahtuikaan? Kissa tuli ulko-ovesta pihalle saalis suussaan. Myrsky oli ilmeisesti mennyt näyttämään ylpeänä saalistaan henkilökunnalle, olettaen että sisältähän ne löytyvät. Luulo ei kuitenkaan ole tiedon väärti, ja henkilökunta tavattiin pihalta keittopuuhista.
Saaliina oli siis orava. Ei kovin suuri, mutta ei niin pienikään. Keskikokoinen sellainen. Ja kissa oli tietysti aivan täpinöissään. Orava ei suinkaan ole jokapäiväinen saalis. Mitäpä siinä sitten voi tehdä? Orava oli hengiltä, ja kissa oli tyytyväinen itseensä. Ellei enemmänkin. Kehunsa oli Myrsky ansainnut.
Mitä saalille tapahtui? Kissa vei sen kuistin rappusten alle. Eihän sitä voinut sinne jättää muhimaan. Rappusten toinen sivu on laudoitettu ja orava oli ulottumattomissa. Onneksi henkilökunta oli rappusia rakentaessa niin viisas että yksi laudoista oli jätetty naulaamatta kiinni. Laudan sai siirrettyä syrjään.
Oravan noukin talteen muovipussi käteni suojana. Onneksi en ole heikkohermoista laatua, saaliseläimiä olen käsitellyt ennenkin. Ainoastaan Myrskyn viimekesäisessä pupupaistissa oli minulla sulattelemista.
Oravalta oli kadonnut pää, ja siirsin sen sireenipuskan juurelle. Siis ensialkuun.
Ajattelin että käyköön kissa sitä siellä ihastelemassa. Roskiin sen voi sitten laittaa. Orava kuitenkin katosi. Olisiko joku haaskalintu käynyt sen hakemassa? Joku sen ilmeisesti popsi poskeensa. Edes häntää ei löytynyt.
Katosipa orava siten minne hyvänsä, nautti henkilökunta hyvillä mielin korvasienisoppansa. Viimeiseen liemenpisaraan asti.
Translation: Happy Hunting!
On varmaan sellainen saalis josta kissa on ylpeä. Kukaan minun poikakissoista ei tietääkseni ole saalistanut oravaa, mutta ensimmäinen Stella-kissani, joka oli muuten myös ruskearaidallinen, niitä saalisti silloin tällöin. Saakohan ruskea kissa helpommin oravia saaliiksi, hmmm?
VastaaPoistaMyrsky on niiiiin julman metsästäjän näköinen ekassa kuvassa, mahtava otos!
Olisikohan ruskea hyvä camo-väri oravajahdissa?
PoistaEhkäpä saaristosta on oravat metsästetty jo sukupuuttoon, eikä Ransulla ja Mustilla ole ollut edes tilaisuutta lähteä kurren perään?
Kiitos kehuista. Joskus kameran takana onnistutaan, paljon tulee myös niitä enemmän tai vähemmän onnistuneita otoksia.
Meillä on joskus saaliiksi saatu orava, ja vieläpä kissojen ulkoiluhäkistä. Ihmettelin kuinka oli edes sinne verkkojen läpi päässyt.
VastaaPoistaAivan ihana tuo metsästäjä- kuva, oikein voimaa uhkuu.
Oho! Kuinkahan se on sinne häkkiin päässyt? Ei olisi kannattanut...
PoistaJa kiitos:)
Ystävieni kissa saalistaa oravia, jättää hännät syömättä ja siistiin riviin biojäteastian viereen...Josko vaikka mammalle oravanhäntäturkkia?
VastaaPoistaJos totta puhutaan, ajattelin ottaa hännän talteen, siitä olisi voinut hyvän lelun tehdä. Mutta joku ehti ennen minua!
PoistaMyrsky on varmaan tosi ylpeä saaliistaan. Juuri tuollainen saalis tuli meilläkin lahjaksi. Vein oravan ulos portaiden pieleen, ajattelin, että Nero ehkä haluaa syödä sen. Kissa kävi välittömästi hakemassa oravan takaisin sisään ja vastoin tapojaan puhui aika paljon. Sanoista en saanut selvää. Kissa oli pitkään niin töpinöissään, että annoin oravan lepäillä eteisessä ennen kuin vein sen navetan taakse. Minua vähän surettaa, mutta yritän ymmärtää, sillä tiedän, että orava eli puurotta on Neron perivihollinen.
VastaaPoistaKyllä. Myrsky oli erittäin pollea poika:) Epäilemättä teilläkin on ollut melkoiset täpinät kurresaaliista, voin hyvin kuvitella!
PoistaMinä pidin ennen oravista, mutta nyt omakotitalossa asuessa olen ymmärtänyt että ne ovat varsin röyhkeitä kiusankappaleita. Puurotta onkin hyvin kuvaava nimitys niille. Eräs ystäväni nimitys oraville: Rotta, millä on komea häntä.
Voi, sääliksi käy oravia kun ovat niin kauniita :(
VastaaPoistaMutta Naukulan Mamman ehdotelma on mainio, turrrrkki mammalle!
Ei taida turkkia tulla! Siihen tarvitaan niin paljon saaliita. Ja tämäkin mystisesti jonnekin katosi.
PoistaSiinä missä Mindy on pienehkö nöpönenä-tyttönen, Myrsky on niin kolli että, varsinkin tuollaisessa kuvassa. Orava voisi kuolla jo pelkästä pelonsekaisesta kunnioituksesta, kun Myrskyn kohtaa.
VastaaPoistaKissoilla on niin samankaltainen väritys, voisivat olla sisarukset mutta eroja on. Mindy on ihana nöpönenä♥
PoistaJa Myrsky niin kovaa poikaa välillä että ihan heikottaa. (Henkilökunnan mielestä vähempikin riittäisi.)
Kissa on petoeläin. Se on hyväksyttävä ja tosi hienoa, että Myrsky on säilyttänyt kaikki vaistonsa. Edesmennyt pupumme sai olla omassa huoneessaan rauhassa, mutta jos vein sen muualle, alkoivat kissat heti katsella sitä "sillä silmällä" ja hyppäsivät niskaan. En haluaisi olla itsekään kissan hyökkäyksen kohde. Viime kesänä jouduin kissatappalun keskelle vahingossa ja se riitti, kiitti : )
VastaaPoistaVai "sillä silmällä" Tuo kuulostaa pelottavalta.
PoistaLuulen että kaikista suloisista ja kehräävistä kotikissoista se petoeläin löytyy, vaikka kissa ei elämänsä aikana ikinä ulkoilisikaan ja saaliseläimiä kohtaisikaan.
Mökö-mummin Ukko-kissan suosikki-laulu (ihan pakko oli tuohonkin pläntätä viiva väliin) oli: orava on pyöreä, orava on soikea, orava on ruoka ihan oikea (sävelenä tuttu peruna-renkutus). Juu, luomuriistaa lähiympäristöstä = tosi ekologista.
VastaaPoistaAivan oikein. Orava on hyvää:)
Poista