Huuhkaja pihalla

Postaus slow-blogging tyyliin.

Saaripalstan Saila haastoi eilen postauksessaan "kaikki julkaisemaan vähän vanhempiakin kuvia ilman huonoa omaatuntoa." Postaus kannattaa lukea, Saila puhuu asiaa ja bonuksena sieltä löytyy ihana kuva tervehtyneestä Ransulista. Innolla tartuin haasteeseen. Tämän postauksen kuvani ovat jo yli viikon vanhoja. (Oh my.) Eli nykyhetken mittarilla katsottuna jo tosi vanhoja.

Viikko sitten kävimme eläinlääkärillä. Siitäkin kerroin jälkijunassa -siis seuraavana päivänä. Riehuvasta kissasta, mikä ei aiheuttanutkaan kohtausta eläinlääkärillä, voi lukea täältä. Myrsky sai eläinlääkäriltä kipulääkettä pistoksena ja käynnin jälkeen sijaiskodin henkilökunta katsoi parhaaksi pitää kissaa sisätiloissa vaikka se olisi halunnut mennä pihalle. Väsyttikö kipulääke, sitä en tiedä, enkä tullut sitä lääkäriltä edes kysyneeksi. Kissa kuitenkin tyytyi kohtaloonsa ja paineli vaatekomeron hyllylle lepäämään. Hyvä niin, kovin raihnainen se olikin. Illalla se sai luvan lähteä ulos. Joulukuisen lääkärikäynnin jäljiltä kissa muistutti hieman huuhkajaa.

Nyt tapahtui sama ilmiö, vaikka ei käytetty rauhoittavia aineita. Ilta-auringossa paistatteli pieni huuhkaja. Kovin pitkään ei ulkosalla viihdytty, vaan huuhkaja palasi takaisin sisälle toipumaan. Olikohan lääkärikäynti sen verran stressaava että voimat menivät?

Melko pulskalta kissa näyttää, eikö? Täytyy selventää asiaa ja kertoa että kuva on otettu hieman yläviistosta, ja se vääristää mittasuhteita. Oikeasti Myrsky on aika hoikka poika. (Ja maha sillä hieman roikkuu, mutta se on ihan vain treenin puutetta.) Ikääkin sillä alkaa jo olemaan, joten ei ihme jos joku paikka hieman roikkuu. Pian alkaa Myrskyn kahdeksas elinvuosi. Myrsky sai antibioottikuurin annosteltuna 4,8 kilogrammaa painavalle kissalle. Eli ei todellakaan mikään suurensuuri kollipoika ole kysymyksessä.

Parempi olisi meidän kaikkien ottaa elämässä slow-asenne käyttöön. Ainakin joissain asioissa, missä se on suinkin mahdollista. Kannattaa joskus ottaa mallia niistä kissoista. Niillä on aivan oikea elämänasenne. Sillä mihinkäs tässä on kiire, valmiissa maailmassa? Pitää ehtiä imuroida ja täyttää tiskikone ja syödä ja käydä treenillä ja pestä pyykkiä ja sitten vielä se yksi projekti mitä en ole aloittanut ja toi paikka täytyy saada kuntoon ja viedä noi pois ja siirtää tavarat autotallista pihalle ja PÄIVITTÄÄ FB-statusta, pakko olla ajan hermoilla! (Paitsi minua ei sieltä kerhosta löydy, minulla on siis yksi kiire/tarve/pakko vähemmän.)
Ja kissoilla jokainen päivä on hyvä päivä, sitä mieltä ovat Paula ja Ruska.
Näinhän se on. Elämä on tässä ja nyt.

Oikein paljon tervetuloa mukaan lukijaksi Blackie!

Translation: Take a deep breath and slow down.