Mistä sen tietää että on kevät?

Siis oikeasti kevät. Ja kissan kevät.

Kissa viihtyy entistä enemmän ulkona. Lopullinen käänne kevään suhteen tapahtui parisen viikkoa sitten pääsiäisen tienoilla. Kissa alkoi viihtymään yöaikaan ulkosalla. Vielä sillä ei ole vapaata kulkua sisätiloihin, vaan se on henkilökunnan varassa se ulko-oven aukeaminen.

Mjau! Se on kevät nyt!

Onhan tämä hieman haikeata. Kissa ei nuku enää samassa sängyssä kanssani, vaan huitelee pitkin pihoja. Illalla se syö ja sen jälkeen on lähdettävä partiokierrokselle pihalle. Jos hyvin käy, se saattaa keskeyttää partioretkensä kun henkilökunta käy kutsumassa sitä sisälle.

Viikko sitten perjantain ja lauantain välisenä yönä sain sänkyyni aamuneljältä kissan, jonka turkin oli öinen sadevesi kastellut. Märkäturkkinen Myrsky tuli sänkyyn kuivattelemaan itseään. Sadevedellä pesty puhdas kissa, turkki niin pehmoinen. Se oli onnea se.

Muita kevään merkkejä ovat maasta nousevat kukkaset, ja raparperikin on rohkaistunut. Tosin tovi menee siihen ennenkuin pääsee piirakkaa leipomaan.

Omasta talvipompastani en vielä uskalla luopua. Sillä neiti kevät voi olla arvaamaton ja oikukas. Ja itse olen kuitenkin jonkinmoinen vilukissa. Äitini viime viikolla piilotti isäni untuvatakin, vilukissoja taidamme olla molemmat, mutta untuvatakki on ihan liikaa näille plusasteille!

Kissa sen sijaan on luovuttanut paljon talviturkistaan. Ja se on päässyt jo kesäkuntoon. Energiankulutus on melkoista, joten enemmän ruokaa on tarjolla. Ja kaikki syödään hyvällä ruokahalulla.

Vaikka talvitakki ylläni vielä ajelen, niin alla on jo kesäkumi! Enää ei nastarengas rapise asfaltilla. Kunhan kaupunginmiehet puhdistavat jalkakäytävät ja pyörätiet hiekasta, kaivan rullaluistimet esiin ja lähden baanalle.

Hyvää alkanutta keväistä viikkoa kaikille, toivottelee 

pihatarkastaja, 

pihavahti ja kujakyttä Myrsky.

Translation: Summer Tyres and Lonely Nights.