Onko särkee vai ei?

Viikolla sijaiskodin henkilokunta kävi pilkillä, ja kalansaalis edelliseen kertaan verrattuna oli huomattavasti suurempi. Henkilökunta ylpeänä kutsui kissan paikalle todistamaan saalista.

Kutsuttiinko minua?

Kuten alla olevasta kuvasta näkyy, saaliskaloja oli enemmän kuin kolme kappaletta.

Onkos täällä särkeä? Se on parempi kuin affena.

Tosiaan, Myrsky syö särkeä mieluummin kuin ahventa. Sama on huomattu Vilma-kissan kanssa. Särki on maukkaampi kissan suussa kuin ahven. Tosin nyt talvella, viikkojen tauon jälkeen upposi se ahvenkin Vilman kitaan.

Rutilus Rutilus punaisine silmineen.

Montako kalaa kissa sitten söi? Myrsky, joka on aina kovin ahnas, veti sisuksiinsa kolme kalaa. Toisin sanoen, kissa otti kolmen kalan kumarat. Ja sen huomasikin. Kissa melkein sammui istualleen sänkyyn. Tosin, sängyssä kun olimme, se ei ollut niin vaarallista.

Myrsky ja kolmen kalan kumara.

Muistammehan kaikki sanonnan vaatimattomuus kaunistaa? Tuossa saattaa olla perääkin, mutta täytyy kuitenkin muistaa että liika vaatimattomuus on täysin turhaa. Joten kerrottaneen että bloginpitäjä osallistui tänään metsästysseuran järjestämään pilkkikilpailuun. Omat sarjat miehille, naisille ja lapsille. Lisäksi otettiin huomioon kilpailun suurin sekä pienin kala.

Kuinkas siinä sitten kävikään:

Naisten sarjan voitto. Kilpailun suurin kala.

Pokaali irtosi neljällä kalalla, yhteispaino 277g. Kilpailun suurin kala painoi tänä vuonna 171g. Viime vuonna miehet kiskoivat avannosta haukia, nyt semmoisia ei saatu narrattua ensimmäistäkään. Voittajan on helppo hymyillä. Ja voitto tuli täysin tuurilla, ei taidolla. Pilkkinä oli hopeasiipi.

Translation: Winner Takes It All!