Eilen sijaiskodin henkilökunta joutui tekemään lumitöitä. Kissa tuli mukaan osallistumaan lumitöiden tekemiseen, niinkuin sillä on tapana. Siitä on kiva vaania ja kyttäillä ahertavaa henkilökuntaa. Taka-ajatuksena sillä saattaa olla työn jäljen tarkkailu, ken tietää. Henkilökunta kurvaili lumikolan kanssa postilaatikon kohdalla kujan puolella, kissa oli tiiviisti touhussa mukana. Samaan aikaan kujalla käveli vanhempi mies. Hän huomasi henkilökunnan puuhat, sekä kissan. Mies ihmetteli ääneen:
"Kissa!"
"Auttaako se?"
Mies lausahti vielä:
"Kissoja ei juurikaan enää paljon näy..."
 |
| No kissahan se! |
Mies jatkoi kävelyään, ilmiselvästi näkemästään ilahtuneena. Ohikulkenut mies taisi olla kissaihmisiä! Ulkoisen olemuksensa puolesta kulkija saattoi olla peräti vanha merimies kenellä oli ikävä kaikkia laivakissoja mitkä oli elämänsä varrella kohdannut. (Tai sitten henkilökunnan mielikuvitus vain lähti seilaamaan...)
Translation: What is it? Is it a Cat? Yes, it´s a Moggy!
Voi - olipa kaihoisia kommentteja ohikulkijalla!
VastaaPoistaLuulenpa että Myrskyn näkeminen oli päiväkävelyn kohokohtia:)
PoistaMyrsky pitää perinteitä yllä! Kissa kuuluu maisemaan. Navettapolulle, kylänraitille ja kotitalon portaille. Ja saa ihmiset jopa juttelemaan!!
VastaaPoistaTuo papan havainto on osuva ja paikkansapitävä. Just sunnuntaipuhelussa äidilleni juttelimme tästä(kin:). Kissoja näkyy tätä nykyä todella harvoin lapsuudenkotini maisemissa tai muuallakaan. Kun 70-luvun puolivälissä aloitin koulunkäynnin, niin normiaamuina bongasin useita kissoja matkalla kotiovelta koulunportille. Ilmankos kilometrin koulumatkaan kului yllättävän pitkä aika.
Olen edelleen supertarkka havaitsemaan esim lenkki- tai raitiovaunureitin varrelta kaikki oravat, koirat, citykanit, ketut ja erityisesti kissat. Nykyisen kotitaloni pihalla olen bongannut _yhden_ vapaana liikkuvan kotikissan (tuli kutsuessani puskemaan kättä ja antoi silittääkin) ja useampia fleksissä kulkevia tässä kotikatuni ja sivukatujen varrelta. Aina kissan bongattuani suusta pääsee spontaani "Oh la laa" tai vastaavaa lässytysmölinää (kanssamatkustajien suureksi kauhuksi).
Vielä nytkin Turussa meidän mäellämme voisi olla mahdollista päästää kissoja ulos, mutta mutta...miten tästä on tullut niin turvattoman tuntuista, ettei kuitenkaan uskalla? Liikennettä on enemmän, 30 km/h nopeusrajoituksesta huolimatta omakotialueella ajetaan välillä törkeän lujaa. Poluilta ja pusikoista löytyy silloin tällöin myrkkymakkaraa, ketunrautoja tai loukkoja :( - onneksi ei lähiseudulta, mutta Turussa kumminkin.
Hienoa että Myrsky saa elää rauhallisessa ympäristössä. Tsemppiä Myrskylle ja henkilöstölle lumenluontiin! Voi olla että merimiespappa kävelee sijaiskodin ohi toisenkin kerran:)!
Jaa, vai kului kilometrin kävelyyn yllättävän pitkä aika. Kas kummaa:D
PoistaVapaasti ulkoilevalla kissalla on aina odottamattomia vaaroja edessä, se on tiedostettu. Autot, kissanvihaajat, toiset vihamieliset kissat(!) jne. Myrskyn omistajan toiveena oli että kissa pääsisi kotiin missä se voisi ulkoilla. Kissahan asui tässä talossa pari vuotta sitten, ja silloin ulkoiltiin samaan malliin kuin nyt.
Ihan superturvallista ympäristöä ei varmasti olekaan. Ja saattoihan se olla että sitä aiemmin oltiin kaikinpuolin huolettomampia turvallisuuden suhteen. Huomaahan sen jo siinä ettei ollut turvavyöpakkoa, ei pyöräilykypäröitä jne. Kuinka silloin elettiinkään huoletonta elämää!?