perjantai 24. helmikuuta 2012

Mustan kissan paksut posket

Hokema on kielivoimistelua. Tämä loru on tarkoitus sanoa mahdollisimman nopeasti ja monta kertaa peräkkäin. Vaikeaahan se on, samoin kuin mustan kissan valokuvaaminen. Vaikka Vilma ei ole aivan täysin musta, eikä se tosin ole paksukaan, mutta se kuuluu kategoriaan vaikeasti valokuvattava.


Kuulin jotain että isi olisi tulossa kotiin...?

Oletettavasti mustan kissan kuvaaminenkin alkaa onnistumaan, kun sitä riittävästi harjoittelee. Miten kallista lystiä valokuvaamisen harjoitteleminen olisikaan filmikamera-aikana. Hui olkoon, ei edes uskalla ajatella. On se vaan niin edullista digikameralla. Tosin sitä tulee paljon vain räiskittyä, eikä sitä välttämättä paneudu kunnolla asiaan. Eräs valokuvaajaystäväni totesikin että filmikameralla kuvaaminen on vaikeampaa. Sitä joutuu oikeasti ottamaan huomioon kaikkea mahdollisia seikkoja mitkä vaikuttavat kuvan onnistumiseen.


Onko se ihan totta?

Ja totta on se juttu mitä Vilma oli kuulevinaan. Vilman ja meidän kaikkien suureksi iloksi isäni pääsi sairaalasta tänään kotiin♥

Translation: Black is Black. My Dad is Back at Home!

6 kommenttia:

  1. Hienoa kuulla, että isäsi pääsi jo kotiin. Vilmalla on komeat valkoiset viikset. Mustan omistajana on tullut paljon kokemusta mustan kuvaamisesta. Onneksi Nerolla on niin kiiltävä turkki, että se piirää vähän muotoja kuvaan. Ja silmät, jotka erottuvat hyvin. Tosi vaikeaa on kuvata mustaa koiraa, jolla on tummat silmät. Mukavaa viikonloppua teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muutamia kuvia olen Vilmasta ottanut, ja olen huomannut että se on melko vaikeaa. Eritoten silloin, jos kissan takana on tumma tausta.
      Viikonloppuja teillekin!

      Poista
  2. Vaikea kuvattava tai ei, niin todistusaineisto puhuu sen puolesta, jotta kuvaaja on erittäin onnistunut ja mannekiinihan on aivan täydellinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Varjoyrtti. Kuvia otin varmasti viisi kertaa enemmän, nämä olivat parhaimmat.
      Ja Vilmahan on täydellinen valokuvamalli, vain valokuvaajan taidossa on puutteita!

      Poista
  3. Kyllä kissa tietää, milloin oma ihminen on tulossa kotiin. Rauhallista toipilasaikaa isällesi!

    Vilman kuvissa tulee hienosti esiin ihanan tuima pikku paholaisen katse, turkin mustia sävyjä hienosti kontraavat keltaiset silmät, lakukirsu (kiiltävä:), villi valkoinen kauluri ja mahtiviikset.

    Jep, filmikameralla kuvaaminen oli vaativaa,mm. valon laatua, määrää ja tulosuuntaa piti miettiä tosissaan objektiivivalintojen, aukkojen ja suljinnopeuksien kanssa. Muistan vielä miten filmirullien riittävyys oli ainainen huoli vähänkin pidemmillä reissuilla, ja yksittäisten kuvien ottamista harkitsi aika lailla. Digikameroilla kuvaaminen on niin iisiä, että olisi taas kiva vaikuttaa itse enemmän lopputulokseen. Ehkä kokeilenkin seuraavaksi vanhaa kinofilmijärkkäriäni. Ajatuksissa polttelee jo digijärkkärin hankkiminen kesään mennessä.

    VastaaPoista
  4. Kiitos Otto Kulta.
    Vilmaa pitäisi harjata joka päivä, äiti sitä yritti silloin kun isä oli sairaalassa, mutta huonolla menestyksellä! Nyt kun isä on kotona, suostuu Vilmakin harjattavaksi eikä takkuja pikku paholaisen turkkiin synny! Kuinka onnistuitkaan kuvaamaan Vilmaa pikku paholaiseksi? Sillä sitä se kissa joskus on. Vilma on luonteeltaan kyllä perus mukava, utelias ja tarkkaavainen, mutta joskus kissä sähisee ja iskee kynsillään kiinni:D

    VastaaPoista

Sijaiskoti kiittää kommentistasi!