Vapaapäivisin ei herätyskello soi. On ihana heräillä rauhassa.
Talviöisin kissa nukkuu sängyssä. Ymmärsin tässä joku aika sitten asianlaidan. Kesä kun koittaa, Myrsky viettänee useimmat yöt ulkosalla. Sängyssä sitä ei varmaan juuri näy. Näistä hetkistä täytyy iloita ja nauttia, vaikka yöunet saattavatkin jäädä katkonaisiksi.
Myrsky rakastaa leipomista. Jos sen alkaa tehdä mieli leipoa, niin ei ajalla tai paikalla ole merkitystä. Oli sitten yö, aamuyö tai aamu, niin silloin sen on toteutettava itseään ja ryhdyttävä leipomaan. Sänky on tietysti paras paikka leipoa. Toki muukin pehmeä paikka käy. (Ilmaleipominenkin siltä onnistuu.)
 |
| (Huomatkaa viiksien asento ja keskittynyt ilme.) |
Nyt pakkasilla olen huomannut erään hauskan yksityiskohdan. Sängyssä on hankaussähköä ja kipinöitä ilmassa. Kissa kun leipoo pimeässä, sen tassuista tulee kipinöitä!
Ei se taikuutta ole. Kyllähän hiuksetkin ovat pakkasella inhottavan sähköiset, ne rätisevät ja hiukset nousevat pystyyn kun otat pipon pois tai vedät paidan pään ylitse.
 |
| (Kuvaan en saanut kipinöitä, mutta niitä oikeasti on!) |
Kissaa ilmiö ei tunnu haittaavan. Ei minuakaan. Päinvastoin. Sitä on kiva katsoa.
Translation: Rolling Stones: Sparks Will Fly.
Talvikipinöitä sängyssä ;D
VastaaPoistaHarmi vaan, etteivät ne kipinät lämmitä. Paitsi tietysti ihmisten mieliä:)
PoistaVoi kultapoikaa! Hienosti sointuvat yhteen ruskeatiikerin ja punaisen peiton sävyt, ja takakäpälien mustat sukat ovat tyylikkäät.
VastaaPoistaOnkohan leipominen ruskeatiikereiden "juttu"? Meidän Otto oli myös ahkera leipoja ja suosikkialustat olivat lampaantalja tai ihmismasu (omien ihmisten tai vieraidenkin masuvat kävivät, Otto ei diskriminoinut). Oton mielestä sohvalla tai sängyssä pötköttelevä ihminen teki näin vain tarjotakseen kissalle leipomisalustan. Otto tuli vaivihkaa huoneeseen, havaitsi pötköttelymasun, pysähtyi lungisti pesemään turkkiaan, ja sillä sekunnilla kun ihminen käänsi päänsä poispäin, niin Otto rojautti täydellä voimalla masun päälle. Hetken kissa haki mukavaa asentoa (yleensä niin että istui ihmisparan rakon päällä) ja alkoi sitten sulosimmut puolitangossa kehräyksen säestämänä leipoa voimakkailla tassuilla. Otto kosketti ihmisiä aina kynnet sisäänvedettyinä, mutta leipomistilanteessa ihmismasu sai toisinaan tuntea aavistuksen kissan kynsien voimasta. Nirvananomaisessa tilassa kissa jatkoi leipomista pitkän tovin, kunnes sitten asettui ihmismasun päälle lepäämään niin että kissan leuka lepäsi aina ihmisen rintakehän pehmeimmällä kohdalla. Kun väistämättä tuli liian kuuma, niin Otto siirtyi viereen asettaen päänsä/leukansa ihmistisun päälle. Ja näin tehtiin siis myös vieraille:D - selitin heille että tämä on sitä parasta suomalaista vieraanvaraisuutta!
Ihanaa vieraanvaraisuutta:) Luulenpa että leipominen voi hyvinkin olla ruskeatiikerien "juttu."
PoistaTuo rakon päällä leipominen ei ole niin kivaa -mutta ei kissaa raaski poiskaan häätää!
Meilläkin Paavo tykkää nukkua ihmisten kanssa sängyssä ja yhtenä iltana, kun olimme kaikki menossa nukkumaan ja silittelimme Paavoa, kipinät vain sinkoilivat! :)
VastaaPoistaHarmi taas on erikoistunut leipomiseen ja se ei ole kovin kivaa, kun se leipoo kynnet esillä mun hiuksia! ;)
Hiuksista vetäminen ei ole kivaa, mutta mitäpä sitä ei kissan vuoksi "kärsisi"
PoistaTämä juttu sai minut hoksaamaan, että meidän Ruska ei ole mikään leipojakissa. Kyllä se nautinnollisesti levittelee varpaitaan kun on oikein hyvä olla, mutta ei varsinaisesti leivo. Leipova kissa on vastustamaton, varsinkin jos se on oikea kollinrontti eikä mikään pikkukisu. Se leipominen on niin ihanan hellää ja pehmoa ja intiimiä läheisyyttä.
VastaaPoistaOlen samaa mieltä. Leipomisessa on jotain ihanan herkkää!
PoistaKollokin on innokas leipomaan ja varsinkin ihmisen päällä tai millä tahansa pehmeällä alustalla. Otto Kullan kuvaama tilanne kissan saapumisesta leipomaan tassuilla kuullostaa kovin tutulta! :) Kollo siirtyy pois ihmisen päältä leivottuaan tarpeeksi tai tultuaan riittävän paljon rapsutetuksi. Tai sitten kissalle tulee kuuma. :D Kollokin leipoo kynnet esillä.
VastaaPoistaLeipominen kynnet esillä ei haittaa! Jos tulee vähän naarmuja, kyllä sen kestää:)
PoistaSielläpä onkin sitten varsin säkenöivä leipuri!
VastaaPoista"Eläin elää, ihminen ihmettelee"
VastaaPoista"Kaikki tahtoo elää säkenöivästä voimasta,
kaikki tahtoo elää säkenöivästä voimasta
kaikki tahtoo elää säkenöivästä voimasta
säkenöivässä voimassa, säkenöivästä voimasta..."
(Sielun Veljet: Säkenöivä Voima)
Lotalla sähköinen keli on tuonut kauhean ongelman. Kuinka pitää mamaa hyvänä kun pelkkä kosketuskin napsautta nenälle napakan iskun. Koko kolmen ahkeran leipurin komppania saa pian kynsimanikyyrin :D
VastaaPoistaKynsimanikyyri! Kuulostaa pelottavalta operaatiolta...
PoistaMeilläkin napsahtelee sähkö, mutta että vielä kipinöitä! Mindyltä saa säkärin yleisimmin korvanpäistä leikin tohinassa, toivottavasti ne eivät sentään ala leimahdella.
VastaaPoistaKipinähavainnot olen tehnyt pimeässä.
PoistaLiekkeihin saakka ei olla vielä leimahdettu!