Ehkä se halusi poseerata? Tai toimia työnjohtajana? Järjestelyapua siltä en kuitenkaan saanut. Eikä siltä tullut neuvojakaan. Ilmeisesti se halusi vain leikkiä patsasta.
Tästä herrasta olisi saanut vaikka passikuvan otettua, jos tarpeen. Tosin passikuvassa täytyy olla toisenlainen tausta.
(Nämä kuvat otettu päivänvalossa! Jipii! Että sitä jaksaakin iloita moisesta valoilmiöstä.)
Translation: What Diff´rense a Day(light) Makes!
(I prefer Jamie Cullum rather than Dinah Washington)
Ihanan tiukka ilme!
VastaaPoistaOn komeita kuvia, eihän tuollaisesta kissasta voi muunlaisia kuvia tullakaan.
Kiitos Kirsti!
PoistaTäytyy tunnustaa että otin kissasta enemmän kuin nuo kaksi kuvaa, mutta hillitsin sitten itseni enkä laittanut niitä tänne enempää! (Tai ainakaan tähän postaukseen)
Tokihan nyt työnjohdon täytyy esittää totista poikaa :)
VastaaPoistaOikeassa olet!
PoistaJospa hän oli nähnyt jossakin kissapatsaan kuvan ja kokeili samaa tyyliä tai sitten arveli, että et huomaa hänen läsnäoloaan, jos hän on ihan hiljaa : )
VastaaPoistaMolempi vaihtoehdoista on täysin mahdollista:)
PoistaMyrsky on mainio vihreäsilmäinen, totinen patsastelija. Tämä ihmisten tarkkailu ja heidän hommiensa tarkastelu taitaa olla nykykissojen varsinainen kutsumus, oikea uraputki.
VastaaPoistaKutsumus ja elämäntyö, todellakin! Mitähän ne oikein mahtavat tuumailla ihmisten puuhista, sitä voidaan vain arvailla.
PoistaKerrassaan hupaisan totinen. Tuollaisen vieressä saattaa tulla jopa syyllinen olo, kun maailmassa on sillä hetkellä näemmä jotain kovin ikävää ja vakavaa mietittävää. Tai itselle ainakin tulee vähän sellainen tunnelma, jos toinen on kovin vakavana.
VastaaPoistaTovin tarkka tuumailija voisi olla kissan lisänimi!
PoistaVeretseisauttava auktoriteetti Myrskyllä! Ilme on sellainen, että "se on tulos tai ulos". Veikkaan että kuistin kaappi on nyt vimpan päälle ojennuksessa!
VastaaPoistaKakkoskuvassa poika hieman nojaa oikealle:D
Ajattelin näyttää näitä Myrskyn kuvia äidilleni seuraavan kerran kun menen Turkuun. Äitini ei oma-aloitteisesti nettiin mene, mutta kissakuvat maittavat aina! Vanhempieni Nekku-kissan kuolemasta on kohta kulunut pari kuukautta, ja suruaikaa on vietetty. Tänään viimeksi juttelin äidin kanssa puhelimessa, ja äiti kertoi Nekun olevan mielessä joka päivä. Uutta kissaa ei sovi harkita "kun on tässä kaikenlaista". No, uusi kissakirja on kuulemma hankittu ("niin on ihania kuvia") ja puhe kääntyy kissoihin todella helposti. Teen tietysti hiljaista pehmitystyötä, sillä tiedän että kissa piristäisi ja toisi monia positiivisia juttuja kahden vanhuksen arkeen. Äitini on erityisen heikkona ruskeatiikereihin (Otto oli äitini mukaan hänen kissapuolinen alter egonsa ja sielunveli jne :D), ja joulun aikana kun näytin Myrskyn kuvia, niin silmiin syttyi sellainen "Otto-kiilto".
Kaappi on järjestyksessä, kiitos kysymästä. Ja senkin tiedämme kuka taloudessa määrää kaapin paikan:D
VastaaPoistaPehmitystä, pehmitystä! Jos maaperä on kerran otollinen kissalle, niin toivon mukaan vanhempasi "lankeavat" kissan pehmeään turkkiin. Voi, kissasta on niiiiin paljon iloa, oli ihminen sitten minkä ikäinen hyvänsä.