Kutoo pientä sukkaa.
Älä itke, tyttö kulta,
itkus menee hukkaan.
Tämä lastenloru tuli mieleeni kun tällä viikolla tulin torstai-iltana kotiin. Tuli jotenkin lämmin olo sisälleni kun huomasin kissan istuvan ikkunalla ja katsovan ulos. Mitä? Odottaako kissi minun tulevan kotiin?
Odottiko Myrsky minua? En tiedä. Ainakin se kuuli ulko-oven avautumisen ja minun aikaansaamani äänet kuistilta. (Joku ähisi ja puhisi ja puhkui kasseineen ja pusseineen ja takkineen.) Ja kissa oli heti keittiön oven takana minua vastassa.
Vaikka päivä on pidentynyt, en ole tällä viikolla vielä valoisan aikaan illalla kotiin ehtinyt. Paitsi tänään perjantaina. Tai ainakin melkein. Onnistuin ottamaan kissasta yhden kuvan melkein luonnonvalossa. (Sininen hetki oli sittenkin päässyt yllättämään.)
Sisätiloissa odotti melkein katastrofi. Aamulla pakkasta oli miinus viisitoista, illalla kymmenen. Henkilökunnan kotiinpaluuseen kuuluva kahvitauko oli käsillä, ja aloin laittamaan kahvia ja laskin vettä hanasta.
WTF! Ei tule juurikaan vettä, putket ovat jäässä! Miten se voi olla mahdollista, sillä eihän nyt edes vielä ole kylmä. (Tai on se jo kylmä, mutta kylmemmäksi se ensi viikolla menee. Joten: Vielä ei ole oikeasti kylmä.) Äkkiä töpinäksi ja kellariin. Huomataan että lämpötila on mennyt pari astetta miinukselle. Yksi kellarin ikkuna on poissa, sitä ei ole siinä ikinä ollutkaan. On vain joku, kuka on unohtanut laittaa styrox eristeen ikkuna-aukon kohdalle. Ja yksi keittiön alle menevä luukku on jäänyt sulkematta. (Eilen illalla huomattiin veto, mikä kävi makuuhuoneessa. Silloin eivät vielä hälytyskellot soineet. Sitä vain ihmeteltiin.) Katastrofia ei luojan kiitos ehtinyt syntymään, kuumailmapuhallin pelasti tilanteen. Ja nyt sijaiskodin kellarissa on polystyreenillä suljettu ikkuna-aukko.
Kahvit saatiin lopulta keitettyä. Sekä pizza paistettua. Nyt kissa nukkuu sängyssä, menen sinne kohta itsekin. Onneksi on perjantai.
Translation: Thank God It´s Friday!
Hyvä että kerroit vielä senkin, että saitte sitten kahvit keitettyä! Maistui varmaan makoisalta tuollaisen järkytyksen jälkeen! Sitä aina ensin pelästyy, kuinka pahasti asiat ovat, hyvin kävi kuitenkin.
VastaaPoistaParina talvena ovat putket melkein jäätyneet, mutta silloin tulipalopakkasilla. Ei ikinä aiemmin vielä näin lauhalla kelillä:D (Pitäisi sitä jo jotain ymmärtää vanhasta talosta ja sen käyttäytymisestä!)
PoistaVaikka kyllä minusta on jo melko kylmä. Kissa kuitenkin lähti nyt lauantaiaamuna ulos, pakkasta -14. Veikkaan ettei se siellä välttämättä kovin kauan ole...
Hyvä ettei katastrofi sitten tullutkaan. Putkien jäätyminen on tosi ikävä juttu omakotitalossa. Myrskyllä on kuvassa ihanat loistavat lamppusilmät. Meilläkin kissa mielestämme kuulee jo alaovelta emännän tai isännän askelet. Odottaa aina eteisessä ovenpielessä. Asumme kerrostalon toisessa kerroksessa. Joskus kotiin tullessani näen sen istuvan kiipeilypuun ylätasanteella ja katselevan ulos. Kiipeilypuu on työhuoneen ikkunan edesstä. Ajattelen silloin, että se katselee ulos ja odottaa minua.
VastaaPoista(Itku olisi kyllä tullut jos putket olisivat umpijäähän menneet.) Aivan varmasti kissa kuulee ja tuntee emännän ja isännän askeleet. Kissa oppii kyllä tunnistamaan oman perheen kulkuneuvojenkin äänet ja osaa tulla vastaan. Ihan varmasti Ruska odottaa sinua jos Myrsky odottaa minua. Sovitaan niin.
PoistaMyrskyllä on pimeänäkö päällä!
VastaaPoistaOmakotitalossa tarvitaan just tuollaista valpasta valvojaa. Kerrostalossa lämmitys- ja vesiasiat ovat ehkä huolettomampia, muttei lämpo ole aina täälläkään taattu. PIkkupakkasilla oli hirmuinen veto ja nenänpää jäässä, kun taas näillä kovilla pakkasilla lämpö ollut lähellä 27 astetta. Nyt taas on joku mennyt sähläämään ison talon monimutkaista lämmönsäätöjärjestelmää ja sisälämpötila näyttää olevan 19 kieppeillä. Kissaa täälläkin tarvittaisiin!
Röntgenkatse hyvinkin:) Mikään ei jää kissalta huomaamatta. Paitsi se mitä se ei halua huomata.
VastaaPoistaNiin. Joka taloudessa pitäisi olla kissa.