Minun ei tarvinnut kahta kertaa asiaa miettiä, vaan siltä istumalta tein päätöksen. Ehdottomasti kyllä. Ikinä en ole lehmää päässyt lypsämään. Navetassa olen aiemmin pienenä lapsena käynyt, ja muistaakseni koululaisena jonkun tutustumisretken tehnyt. Ja aikuisiällä ainoastaan käynyt navetassa kääntymässä yhden kerran. Ja nyt tuli tilaisuus päästä lomittajan apulaiseksi. Siis ilman muuta oli lähdettävä, harvoin sitä tuonkaltaista tilaisuutta eteen tulee. Olin aivan innoissani. Saappaita en omista, mutta semmoiset sain lainaksi. Saappaathan ovat ykkösjalkineet sinne navettaan. Ja mikä parasta, saisin tavata navettakissoja. Niitä siellä kuulemma riittäisi.
 |
| Pikkuiset aamumaidolla. |
Kissoilla siellä navetassa on tärkeä tehtävä. Ne pitävät jyrsijät kurissa. Navetta ja maatilan rakennukset ovat oikea ruokavarasto kaikenmaailman jyrsijöille. Tilan isäntä oli saanut appiukoltaan kolme kollia navettaan pitämään huolta jyrsijäkannasta. Kävikin sitten niin että appiukon tuomat kolme kollia olivatkin kolme tyttökissaa, ja ne alkoivat tuottamaan jälkeläisiä.
 |
| Pieni vaalea oli joukon pelottomin. Olisi siellä myös pieni Myrsky. |
Samaan aikaan karjakeittiössä vieraili kuusi kissaa, ilmeisesti navetassa asustaa vähintään seitsemän kissaa. Aivan ihania kaikki olivat. Jokaisen olisin mukaani ottanut jos suinkin olisi ollut mahdollista.
 |
| Joukossa oli yksi pitkäkarvainen yksilö. Sellainen muhkea. |
Yhteen navettaan niitä on aivan liikaa. Tai ei niillä hätä ravinnon suhteen ole. Kaikki olivat oikein hyvinvoivia. Mutta mutta.. Maitotilan isäntäkin tietää tilanteen. Kissakanta olisi saatava pienemmäksi. Leikkaamattomat tyttökissat tuppaavat herkästi lisääntymään.
 |
| Talon puolesta kissoille oli tarjolla lämmintä maitoa -aamuin illoin. |
Mutta kuinka otat tilanteen hallintaan? Kaikki kissit olivat sellaisia puolivillejä, ihmisarkoja yksilöitä. Puolta metriä lähemmäs en päässyt. Tai ei siinä oikein ollut paljon aikaa tutustua kissoihin. Navettaan oli menty pitämään huolta niistä lehmistä, ja puuhaa siinä riittikin.
Ihania lämpimän maidon latkijoita ♥
VastaaPoistaNiin, pakko niitä olisi saada leikattua, muuten kanta vain kasvaa kasvamistaan. Minä ottaisin tuon tuimailmeisen pitkäkarvaisen pörrökasan :-)
Siinäpä on pulma! Hyvin näyttävät voivan kuitenkin.
VastaaPoistaSaila: Vai valitsisit pörrökasan? Pieni vaalea oli minun suosikkini koska se oli pelottomin. Lehmätkin olivat melkoisen mielenkiintoisia otuksia.
VastaaPoistaMamma: Hyvävointisilta ne vaikuttivat, yksikään ei ollut mikään laiha luikku. Tuli mieleen että jos navettakissan ottaa, ensimmäinen tehtävä olisi kissan peseminen. Navetassa meinaan hai-see. Seuraavaksi matokuuri ja kaikki rokotukset päälle. Ja sitten se vaikein: Kissan kesyttäminen.
Todella kiinnostava postaus! Tämä herättää paljon ajatuksia. Kuvia katsoessa hyvin ymmärrän kiinnostuksen navettahommiin:)
VastaaPoistaOlen näissä asioissa niin uuno, mutta tätä on pakko kysyä: kissit näyttävät aidosti tykkäävän vastalypsetystä raakamaidosta. Tavallinen kaupan maitohan ei kisseille sovi, mutta onko siis raakamaito eri juttu? Ostan silloin tällöin kyytön raakamaitoa - tosi herkkua! Ja lehmät ovat mielenkiintoisia (ja Oton mattessa jotenkin kunnioitusta herättäviä) olentoja. Erityisesti kyytöissä on sitä jotain.
Jotenkin on fiilis, että maaseudun "perinteiset" navettakissat ovat jääneet kissamaailmasta ja kissamaailman keskusteluista syrjään, navettakissat ovat näkymättömiä (vrt. kotikissat tai toisaalta täysin villiintyneet, suojaa vailla olevat kissat).
Kissat näyttävät hyväkuntoisilta, mutta valitettavasti nimenomaan hyvät olosuhteet ja riittävä ravinto takaavat, että kissapopulaatio tulee lisääntymään harmillisen tehokkaasti. Pettävätkö silmäni, mutta yksi noista mustavalkoisista näyttää tiineeltä. Tuo eniten kontaktia ottava olisi tästä ryhmästä se mutkattomimmin kesytettävä. Mutta, pieniä ja vähän suurempia ihmeitä on koettu, kun todella arkoja kissejä on pikku hiljaa totutettu ihmisiin.
Suloisia, ihania kissejä! Bongasin tuon pikku-Myrskyn, joka näyttää myös hyvin samantyyppiseltä kuin meidän Otto aikanaan :) <3
Surullisen haikein mielin katselen näitä kuvia - vanhempieni Nekku-kissa liittyi Linnunradan Leijonien kissatähdistöön viime sunnuntaina. Neiti oli vain viikkoa aiemmin käynyt lääkärissä ja kohta 19-vuotiaan Nekun terveys oli oikein hyvällä tolalla (sydän, munuaiset, kilpirauhanen jne kaikki terveet). Sitten tapahtui nopea käänne, eikä Nekku enää syönyt. Meillä on nyt ensimmäinen joulu 40 vuoteen, kun lapsuudenkodissani ei ole kissaa. Puutarhan "pet cemetary" saa tänä jouluna taas uuden kynttilän.
Voi Nekkua. Lämmin osanotto täältä. 19-vuotta on kissalle kunnioitettava ikä. Tänä jouluna sitten loistaa yksi kissatähti taivaalla enemmän...
VastaaPoistaMinäkin mietin tuota maitojuttua. Mutta jos pennut ovat syntyneet navettaan ja siirtyneet kissanmaidosta lehmänmaitoon, ja niiden emotkin nauttineet sitä tiineysaikana niin olisiko niiden elimistö sopeutunut siihen sitten jotenkin? Kenties joku viisaampi tietää paremmin?