Aika useasti kurkkaan kissan takapuoleen, ja se johtuu niistä madoista mitä vastaan taisteltiin kissan alkutaipaleella täällä sijaiskodissa. Ensimmäisenä päivänä se näytti vähän likaiselta, ja pikaisesti pyyhkäisin paperilla. Paperiin ei tarttunut mitään. Seuraavana päivänä uusi tarkastus, ja nyt otsalampun ja lämpimällä vedellä kostutetun lapun kera. Paperiin jäi punaista (vertako vai sitä itseään?) ja näytti siltä että kieleke ihoa oli riekaleisena kielekkeenä peräaukon yläpuolella. Apua. Kissa vaikutti kuitenkin olevan muuten ihan kunnossa.
Soitto lääkäriin. Hoitaja kehotti tuomaan kissaa näytille. Kysyin että mikähän se voisi olla? "Se voi hyvinkin olla joku syylä. Huomenna se sitten selviää kun tulette."
 |
| Illalla: Joku otti lunkisti, toinen hermoili. |
Keskiviikkoiltana olikin sitten hermoilun paikka. Todennäköisesti odotettavissa ei olisi mitään vakavaa. Kuitenkin sitä hermoili ja hätäili ja tuskaili. Illalla hätäilin kun kissa oli ulkona normaalia pidemmän aikaa. Jokaisesta pienestä jutusta sain kauhuskenaarion aikaiseksi. Illalla otin kuljetuslaatikon esille ja etsin sinne pehmusteen. Aamulla kun heräsin, kaipasin kissaa. Se oli itse mennyt boxiin nukkumaan.
 |
| Aamulla: Homma hanskassa. Toistaiseksi. |
Aamulla menin töihin normaalisti, kissa jäi koisimaan. Kellon lähestyessä kymmentä minua alkoi jännittämään. Että kuinka reissu sujuu. Ja mikä mahtaa olla vialla. Eläinlääkäriasema ja sen henkilökunta ovat tuttuja, joten onneksi niitä asioita ei tarvinnut miettiä. Asema kuuluu kaupungineläinlääkintähuollolle, ja siellä työskentelee kunnaneläinlääkäri sekä toinen ELL. Lainasin äidin autoa ja ajoin kotiin hakemaan kissan kyytiin. Pienoinen protestihuuto alkoi, ei mikään paha, mutta sydäntäsärkevä. Kissa lopetti sen kuitenkin melko pian. Yritin ajoittaa saapumiseni siten ettei tarvitsisi paljoa odotella. Eläinlääkäri oli kuitenkin myöhässä, sitä osasin odottaa. Odotusaulassa odotti vuoroaan yksi koira, ja meidän perässämme tuli toinen kissa. Odotellessamme juttelin kissanomistajan kanssa. Hänellä oli kopassa musta ja komea Sulo. Sulo oli kuulemma lopettanut syömisen...
 |
| Hei mikä mesta tää oikein? Kaikenmaailman hajuja! |
 |
| Kait mä voin hetken aikaa vähän relata. Ei tässä mitään. |
Sitten tuli Myrsky-kissan vuoro. Kerroin lääkärille vaivat.
Ensimmäiseksi hän kysyi: "Onko mahdollista että se on tapellut?"
-No on.. Oli vastaukseni.
Kuljetusboxin ovi avattiin ja Myrsky astui ulos. Varoitin lääkäriä että se voi olla aika sähäkkä.
"Ei se mitään, voidaan me sitten rauhoittaa sitä. Mutta jos ensin kuitenkin katsotaan ennenkuin aletaan rauhoittamaan."
Myrsky oli hieman paniikissa. Outo tilanne. Ja kokemuksen kautta on huomattu ettei se oikein pidä pakotetusta käsittelystä. Kissa punnittiin kissavaakalla: 4 kiloa 800 grammaa. Lääkäri katsoi korvat, ei ongelmia. Suuhunkin katsottiin. Kissalla alkoi käämi palamaan. Lääkäri pyysi hoitajan paikalle.
"Ja ota ne hanskat mukaan!" Evästi lääkäri hoitajaa. Minä poistuin takaoikealle, lievästi haavoitettuna. Nyt kissalta paloi käämi aivan täysin. Hoitajalla ja lääkärillä oli täysi työ kissan kanssa. Tassut kynsineen iskivät ja kissa tempoili. Lääkäri totesi että jos vähän rauhoitetaan...
Piikki aiheutti toisen paniikin, osa rauhoitusaineesta meni pöydälle. Toista lyötiin sitten perään.
 |
| Kuvassa oikella kissavaaka. Ja turvahanskat! |
Vamma oli kuitenkin parantumaan päin, mutta lääkäri antoi vielä antibioottipiikin mikä vaikuttaa kaksi viikkoa. Ettei vamma pääse tulehtumaan. Ja samalla hoidettiin matolääkintä. Sekin iskettiin nahan alle. (Yksi huolenaihe vähemmän.) Lääkäri suositteli tulevaisuudessa sitä Profender-liuosta. Ja yli viisikiloisen kissan annoksen voin tulevaisuudessa ostaa, jos tuntuu siltä että aine menee "karvoille."
Hoitaja ehdotti samalla kertaa hammaskiven poistoa koska kissa oli tiedottamassa tilassa. Hammaskiveä oli vain ulkopinnoilla, ei hampaiden sisäpinnoilla. Huom. Hammaskiven poisto onnistui toiselta puolelta. Tiedoton kissa pani hanttiin niin kovasti että totesimme että annetaan olla. Tilanne ei ole mitenkään hälyyttävä. Vuoden kuluttua kannattaa sitten ottaa uusi yritys.
 |
| Koettelemus on ohitse. Tai koettelemus lääkäriasemalla. |
Palvelu ja kohtelu oli hyvää, hoitaja ja lääkäri olivat tosi mukavia ja asiallisia. Sillä aikaa kun lääkäri täydensi tietoja, juteltiin ja naurettiin. Myrsky ei ollut pahimpia tapauksia. Heillä on kuulemma paniikkihäkki eläimille mitkä näyttävät hampaitaan henkilökunnalle jo ovella! Lasku käteen ja kassan kautta kotiin.
 |
| Potilas nukkuu. |
Aivan sattumalta ostin tuonkaltaisen kuljetuslaatikon. Se on erittäin kätevä koska katon saa nostettua syrjään.
Parin-kolmen tunnin kuluttua saisin odottaa heräämistä. Myrsky heräili keittiön lattialla. Ja siltä oli tullut pissat alustalle. Kahden jälkeen kissa oli jo kömpinyt sänkyyn kun se oli hetken aikaa ollut yksin. Se oli silti tiedoton. Ja tokkurassa. Kului tovi ja se hoippui ruokakupille. Hetken päästä se oksensi. Horjui ja hoippui. Sänkyyn. Ruokakupille. Viiden aikaan se oli edelleen tokkurassa, mutta ei ole enää oksentanut.
En osannut arvata että tämä käynti lääkärissä menee näin vaikeaksi. Myrsky pisti sitten ranttaliksi, ja ihan huolella. Nyt se on kovin säyseä. Todennäköisesti sillä on huono olo rauhoittamiseen käytetystä aineesta. Toivottavasti toivumme kokemuksesta. Tai eihän tämä vielä ole ohitse.
Minulla on ikävä sen kehräämistä...
Huomasin, että blogi on saanut uusia lukijoita. Kiva kun tulitte lukijoiksi. Toivottavasti seuraava postaus on jo iloisempi, sillä kuka tämmöistä tosielämän draamaa kaipaa? Ei varmasti kukaan.
Onneksi Myrskyllä ei ollut mitään vakavampaa ja moni muukin toimenpide tuli samalla reissulla hoidettua.
VastaaPoistaPian Myrsky varmasti leppyy ja herrasmiehenä jättää unholaan eläinlääkärikokemukset sun muut ihmishömpötykset. Lohduttavaa tosin kuulla, ettei Unna ole ainoa, joka on joskus laittanut lääkärissä "paikat remonttiin"... :D
Voi hurja! Toivotaan pikaista paranemista.
VastaaPoistaAikamoista, mutta onneksi tosiaan selvisitte säikähdyksellä, vaikkei tuokaan tosiaan kivaa ollut. Myrsky ei varmaan tiedäkään, mitä kaikkea sille on päivän mittaan tapahtunut. :)
VastaaPoistaOnpa ollut Myrskyllä koettelemuksien päivä mutta varmasti kaikki unohtuu pian.
VastaaPoistaEhdinkin jo eilen epäillä, että se mokoma suuri Musta on nyt tehnyt pahojaan:(
ella: Onneksi ei ollut mitään vakavampaa.
VastaaPoistaVai on se teidän Unnakin säpäkkä tapaus:D Rauhallinen ulkonäkö saattaa johtaa harhaan.. Löytyneekö Tuutusen blogista kertomusta Unnan lääkärikäynnistä?
Mamma: Kyllä tämä tästä. Illalla löytyi vielä yksi ylläri sängystä: Vahinkopissat. No, onneksi pesukone on keksitty.
Jenni: Kivaa ei todellakaan ollut. Toivon ettei kissa muistele ell-käyntiä pahalla.
Minni: Nyt ell-käynnin jälkeisenä aamuna kissa oli jo melkein oma itsensä:)
Voi urheaa Myrskyä! On se jännää ja kurjaa joutua yks’kaks’ yllättäen outoon paikkaan ja päätyä tuntemattomien käsiteltäväksi.
VastaaPoistaHienoa että sijaiskodin henkilökunta oli tarkkana ja tuntee Myrskyn kirsusta hännänpäähän. Joskus tosiaan kannattaa tsekata takapään silmät ja vessalaatikon kultahiput.
Tappeluvammat voivat olla viheliäisiä ja tuoreina aika huomaamattomiakin. Neulanterävien hampaiden tai kynsien pistot voivat olla syviä ja aiheuttaa pahan tulehduksen. Leikattu (vaikkakin isokokoinen kolli) ei vain pärjää leikkaamattomille alfakissoille, jotka voivat olla aikamoisia pirulaisia:( Onkohan Suuri Musta jonkun kissa? Tuntuu houkuttelevalta ajatus Suuren Mustan loukuttamisesta ja kastroimisesta.
Rauhoituspiikki ei ole häpeä – ihan coolisti mielestäni Myrsky näytti olevan tilanteessa. Lienee aika harvinaista, että kissa suhtautuisi täysin rennosti lääkärikäyntiin. Storan -systerini Vili on tällainen poikkeus; Vilin totaalisen rentouden selittää se, että hän tottui ihmiskäsittelyyn jo hyvin pienenä kisuna systerini ruokkiessa muutaman viikon ikäistä Viliä pipetillä <3. Mellan –systerini vasikankokoinen 8+ kiloinen venäjänsininen lihaskimppukomistus Bruce meni pitkin eläinlääkäriaseman seiniä, kun häneltä yritettiin ottaa pissinäytettä. Tehtävä oli mahdoton eläinlääkärille ja atleettiselle systerilleni, joten prosessissa jouduttiin käyttämään paniikkihäkkiä. Huh.
Kurjasta tilanteesta tuli varmasti Myrskyä ja sijaiskodin henkilökuntaa yhdistävä episodi. Myrskyn-tyyppinen kaveri ei kanna kaunaa, vaan ymmärtää kyllä, että henkilökunta huolehtii ja välittää!
Se reippain ell-reissumme oli aivan ihka ensimmäinen, joten sitä ei löydy blogistakaan kuin sivumainintoina :)
VastaaPoistaKissi ei vielä tuolloin sietänyt lainkaan kosketusta ja koetin asiaa lääkärille selittää ennen kopan avausta... Kissa ei tietenkään tullut ulos ovesta, mutta topakka lääkäritäti irrotti kopasta katon: Tuhlasi muutaman kalliin sekunnin sanomalla "voi pelottaako toista...", jolloin Unna sinkoutui päidemme yli pöydältä lattialle. Sylkevää ja henkensä edestä pelkäävää elosalamaa sitten saalistivat rukkasilla, viltillä ja paniikkihäkillä varustautuneina niin lääkäri kuin hoitajakin. Matka kulki pitkin pöytiä, seiniä ja vähän hyllyjäkin ja siinä lentelivät rokotepullot, yksittäispakatut neulat ja ruiskut...
Käymme muuten edelleen samalla asemalla, vaikka Unna siellä saikin itselleen "nimeä". Toisaalta tunnen, että Unna on saanut sittemmin luonteelleen sopivaa erityiskohtelua, vaikka joka kerta onkin sujunut tuota ensimmäistä rauhallisemmin ;D
Onpa Myrskyllä ollut koettelemuksia!
VastaaPoistaVaikka on tietysti ikävä kuulla huonoista uutisista ja kokemuksista, niistä oppii samalla ja on lohdullista tietää, ettei aina muillakaan ole niin helppoa. Mindyyn suhtauduttiin vähän aikaa sitten lääkärissä kuin se olisi mikäkin villikissa, vaikka raukka vain oli niin peloissaan, että sähisi ja raapi verinäytettä ottaessa. Näin Myrskyn ja Unnan lääkärikokemukset tietäen, ei tunnu niin ihmeelliseltä, että Mindykin ehkä tunnetaan vaikeana potilaana. Meidän vakipaikassa on aina ihmetyttänyt se, että tutkimustilat on eristetty vain sermein, joiden alta pääsee eläin kuin eläin paljoakaan kumartumatta. Onneksi Myrskyä pidättelivät edes seinät.
Otto: Kiitos lohdutuksen sanoista. Minulla ei ole mitään tietoa kenen kissa tuo Suuri Musta voisi olla. Sillä saattaa olla hyvinkin laaja reviiri. Melkoisen arka se on, luikkii heti karkuun jos se ihmisen kohtaa.
VastaaPoistaella: No on Unna sitten laittanut paikat remonttiin ihan huolella:D Myrsky ei päässyt lattialle asti, vaikka kuinka yritti kenguruloikkaa tehdä. Ell ja hoitaja suhtautuivat Myrskynpurkaukseen erittäin asiantuntevasti.
Mindy: Vai on teidän lääkärissä vain sermit? Mitäpä jos joku kolmekymmentäkiloinen koira saa hepulin? Siinä on sermit ja ihmiset nurin. Pelottavaa!