"Matkustan ympäri maailmaa, laukussa leipää ja piimää vaan
Jos mua hiukkasen onnistaa niin uuden ystävän saan.."
Kotona pihalla odottikin Myrsky-ystävä, ja laukustani ei löytynyt piimää eikä leipää, vaan porsaansydän ja itselleni monta purkkia rahkaa.
 |
| Kissan kattaus. |
Oliko minulla huono esillelaitto, olinko liian hidas siinä kun laitoin porsasta pienemmiksi paloiksi vai mikä mätti? Joku aika sitten sydän upposi ihan hyvin. Kissalle ei siis sillä kertaa maistunut. Kuivamuona oli sen mielestä parempi vaihtoehto. Olisin voinut moisesta suutahtaa, mutta ikinä en ole (ainakaan toistaiseksi) kissalle hermostunut siitä että se jättää tuomani (oletetun) herkkuruoan syömättä. En suutahtanut, hieman vain kiehahdin, tai oikeastaan sisuunnuin ja sanoin kissalle: "Jos sinä et syö, niin minä syön sen sitten."
 |
| Ihmisen makuun. Vielä raakaa. |
Kielikin on syötävää, oli se sitten lampaan tai hirven suusta kotoisin.
 |
| Lopputulos kirjan kera. Sopisi karppaajallekin, ilman leipää siis. |
Hyvää oli keskiviikon iltapala, ja niin oli kirjakin: Syksyn uutuuksia: Ohlsson, Kristina; Tuhatkaunot. Ensin ajattelin viedä loput sydämestä Vilmalle, mutta annankin ne karhukoiralle. Sille maistuu aivan varmasti.
 |
| Kiitos, mutta tällä kertaa ei mulle maistunut. Onko sitten niin että kissa haluaa syödä juuri teurastettua lihaa, eikä kaksi päivää vanhaa? |
Hienoa, että syöt sisäelimiä. Minua hirvittää miten suuri osa eläimestä menee haaskuuseen, kun kaikki haluavat pelkkää filettä tai paistia. Näen sen täällä saaristossa lampaiden kanssa, mutta onneksi niistä menevät sisäelimet kuitenkin koirien ja kissojen ruuaksi, eli eivät haaskuuseen silti. Ja jokunen ihminen saaristosta vielä löytyy, joka ottaa veret talteen, olen nähnyt myös aivot otettavan aivosoppaa varten.
VastaaPoistaEläimenkin elämä ja itse eläin on niin arvokas, että sitä soisi kunnioitettavan niin, että kun se teurastetaan niin joka ikinen lihas, elin, luu ja nahanpala otettaisiin talteen. Eläimen elämän tarkoitus ei voi olla vain tuottaa pari paistinpalaa :-(
Kissan ravinnosta; Juu... kai ne kissat ovat sellaisia tuoreruuansyöjiä, että vain vielä väräjävä sydän kelpaisi ;-) Koirat sen sijaan... no, raadonsyöjiä, senhän tiedämme.
Kokeilitko kypsennettynä? Meillä Ransu ei koske raakaan porsaanlihaan, kypsennettyyn kyllä. No, taisi mennä jo parempiin suihin!
Kun olin pieni, äiti osti joskus kieltä kaupasta, se oli herkkua. Taisi olla lehmän kieltä.
Ihmisillä on paljon ennakkoluuloja sisäelinten suhteen. Ainakin mitä maksaan tulee. Se on siitä valmistustavasta kiinni kuinka hyvää/huonoa ruokaa saadaan aikaiseksi!
VastaaPoistaPitänee kokeilla tarjota kissalle kypsennettyä sydäntä/lihaa seuraavalla kerralla. Kunhan ensin toivun tästä epäonnistumisestä;)
Ehkei vaan ollut sellainen päivä, että tuo herkku olisi maistunut?
VastaaPoistaMaksa on yksi lempiruuistani ja vielä niin helppoa tehdäkin. Muista sisäelimistä en niin välitä.
Mamma: Saattoihan se olla niin. Mistäpä ihminen aina kissan aivoituksista ottaisi selvää... Välillä vaikuttaa melkoisen mystiseltä nuo kissan toiveet ruoan suhteen. Huoh.
VastaaPoistaTänään laitoin tarjolle pari kypsennettyä karjalanpaistilihapalaa, (olivat kypsyneet vähäsuolaisessa liemessä) vieläpä meheviä sellaisia. Paloja siirreltiin lautasella, mutta vatsaan saakka eivät kulkeutuneet.
Keitetty hirven kieli on herkullista :) Olen samaa mieltä Sailan kanssa. Ei ole kohtuullista haaskata toisen elämää paistinökäreen vuoksi, vaan on pyrittävä käyttämään kaikki mahdollinen.
VastaaPoistaVasan maksaa olen itsekin syönyt, sillä vanhempani käyvät hirvenmetsällä. Olen myös siinä käsityksessä, että aikuisille eläimille on jo saattanut maksaan rikastua haitallisia ja myrkyllisiäkin aineita, eikä maksan syöminen olisi siksi erityisen kannattavaa. Tämä on toki aiemman lausuntoni kanssa ristiriidassa, mutta metsän haaskaeläimille kyllä hirven "ylijäämät" maistuu, eikä ole niin väliä, vaikka olisi vähän kitkerääkin.
Niin, ja en siis tarkoittanut että saaristolaiset haaskaisivat eläimiä, näin jälkikäteen luettuna kommentistani voi saada sellaisenkin käsityksen. En usko, että kukaan joka kasvattaa tuotantoeläimiä haaskaa niitä, kun tietää sen työ- ja rehumäärän millä ne on kasvatettu. Mutta he, jotka sitä lihaa tilaavat, haluavat nykyään lähes poikkeuksetta vain filettä (ja saaristolaiset itse syövät ne muut palat).
VastaaPoistaTäälläpäin ylijäämät jätetään merikotkille jonnekin kalliolle. Jos niitä jää. Kun porokoirat Vanni ja Lávvi olivat hoidossa, he kävivät vähän väliä eräässä vajassa hakemassa peuran kylkiluita, oikeita mehukkaita ribsejä! Ja tulivat hyvin tyytyväisinä saaliinsa kanssa pihaan, ja myös epäluuloisina hautasivat aarteitaan, jotta kissat eivät niitä varastaisi (kissat! ihan kuin ne koskisivat puolimätiin raatoihin! vain koira voi olla noin hölmö.)
"Vain koira voi olla noin hölmö." :D
VastaaPoistaMinä en ainakaan saanut saaristolaisista haaskaavaa kuvaa, vaan tarkoitin nimenomaan vain tuotantoeläinten "asiakkaita", joille kelpaisi muka vain file. Lihapullille ja makkaroille yökötellään, kun hoksataan, että niihin on jauhettu mukaan muutakin syötävää, vaikka sitä ennen olisivat maistuneet. Suurin osa länsimaisista ihmisistä saisi ottaa mallia Vannista ja Láwista ribseineen, jotta ymmärtäisivät olla tyytyväisiä niin arvokkaasta ravinnonlähteestä kuin liha. Enkä suinkaan tarkoita tällä fileen hautaamista pihanmaalle :D
Ei täälläkään tullut sellaista vaikutelmaa että saaristolaiset haaskaisivat eläimiä.
VastaaPoistaMutta siinä olen samaa mieltä että koirat ovat hieman hölmöjä kun ne raakakypsyttyvät lihaisia luita kaivamalla ne maahan. Ja välillä ne sitten kaivetaan esiin ja nautiskellaan. Ja sen jälkeen takaisin maahan.