perjantai 4. marraskuuta 2011

Kissanmaitoa

Kaikki ovat varmaan huomanneet että Valion maitotölkkien kuosi on uudistunut. Lokakuussa julkaistiin tuotokset. Ja niistä sai lukea jos nyt ei joka toisesta, niin joka kolmannesta (tyyli)blogista. Tällä viikolla designmaitoja on tullut kauppojen maitohyllyihin. Joo, tämä on jo vanha juttu, mutta halusin tästä kirjoittaa. Koska ihastuin erityisesti erääseen näkemykseen maidosta.

Klaus Haapaniemi
Ihana kissi. Kuinka se oikein maitoon liittyy? Rasvattoman maidon tölkissä lukee näin: "Klaus Haapaniemen muodot kertovat tuhat tarinaa. Tässä se alkaa maidosta ja päättyy minne mielikuvituksesi vain riittää."



Designmaitoihin voi tutustua Valion sivuilla. Muita suosikkejani ovat Paola Suhosen ja Oiva Toikan tuotokset.

Lukion biologian opettajallani oli tiukka näkemys maidon juomisesta. Hänen mielestään maito on vasikoiden juoma. Ihmisten ei sitä tarvitse juoda. Itse en maitoa juomalla juo. Laitan sitä kahviin ja teehen. Entäpä sitten kissat? Vaikuttaa siltä että vallalla on kaksi koulukuntaa. Joku antaa mirrille maitoa, joku ei. Tarvitseeko kissa lehmänmaitoa? Ehkäpä tärkeämpi kysymys on haluaako kissa itse juoda sitä maitoa. Navettakissat ainakin juovat. Niille on aina kattaus aamulla ja illalla, lypsyaikaan. Lämmintä lehmänmaitoa.

Myrskyn oikeassa kodissa kissa sai joskus kermaa. Minä en ole muita maitotuotteita kissalle antanut kuin voita. Joskus, silloin tällöin, lusikan kärjestä. En liikaa, ettei se suotta pulskistu, ja etteivät sen suonet mene tukkoon. (Voiko kissallakin olla kolestrolia?)
Rahkaa kannan kaupasta kotiin ylenpalttiset määrät. Siinä on sitä protskua millä saa lihakset kasvamaan, juu. Rahkaa voisinkin kissalle tarjota. Muistan jostain blogista bonganneeni kuvan missä kissa nuolee rahkatölkkiä. Kenenköhän se blogi oli? Jospa kissa tykästyisi siihen rahkaan. Mutta kannattaisiko se? Pelottaa että kuinkahan sen vatsa siihen reagoi? Jos kissa rakastuisi rahkaan, niin sitten meillä olisi kaksi yhteistä suosikkiherkkua.
Yksi yhteinen suosikki on maksamakkara. Laitan sitä eväsleivän päälle. Pysyy verenluovuttajan hemoglobiiniarvot kohdallaan. Äiti kyllä neuvoi että "Älä paljon anna sitä maksamakkaraa. Siinä on kuitenkin sitä suolaa."
Äidille tiedoksi, en anna paljon, ihan pikkuisen vain. Vain pienen makupalan. Enkä edes joka päivä.

Ja mähän en oo mikään maitopoika.
Laitetaan lopuksi vielä yksi kuva oikeasta kissasta vaikka Haapaniemellä hieno kuvitettu kissa onkin.

2 kommenttia:

  1. Hieno tuo Haapaniemen kissa, kelpaisi ihan taulunakin. Toki Myrsky sen voittaa ♥.
    Minni ei huoli maitotuotteita, mamma kyllä. Maksamakkara kelpasi joskus jonkin aikaa, vaan ei sekään enää. Kissa huolehtii näköjään linjoistaan.

    VastaaPoista
  2. Pitäähän sitä linjoista huolehtia, sekä ihmisten että kissojen. Mutta juhlapäivinä herkuttelu on sallittua, jopa toivottavaakin;)

    VastaaPoista

Sijaiskoti kiittää kommentistasi!