Tunnustus

                                Blogi sai tunnustuksen Kissiminniltä, kiitos siitä!

Tunnustuksen saajan pitää:
1. Pitää kiittää tunnustuksen antajaa
2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään

Minun sydämeni sykkii kissoille, eritoten Myrskylle sekä mustavalkoisille Karjalankarhukoirille.
Toivon, että Myrskyn sydän sykkii minulle. Edes hieman. Myrsky ei oikein tule toimeen koirien kanssa, paitsi erästä Riesa-nimistä koiraa se sietää. Riesa on Myrskyn oikean perheen koira.

Myrsky ei omista kelloa. Paitsi sisäisen kellon. Kuinka kello toimii, se on mysteeri.
Minulla ei ole ollut vuosikausiin kello ranteessa, mutta eilen ostin itselleni rannekellon. Minun kelloni taas toimii paristolla.

Myrsky ei osaa lukea. Mutta jos se osaisi, mitähän se mahtaisi lukea? Varmaankin kirjoja hiiristä, sekä  kirjoja mitkä kertovat Afrikan suurista kissapedoista.
Itse olen intohimoinen lukija, ja edellisessä elämässäni olin kirjastontäti. Tai ei edellisessä elämässä, vaan kymmenen vuotta sitten.

Myrsky ei kerää tavaraa. Mutta metsästysmuistoja sillä on sireenipuskassa. Kaksi oravanhäntää. Ja pupunhäntä. Oravanhännät korjasin talteen ja naulasin laudanpäähän, mutta toinen hävisi mystisesti.
Pidän kirppareilla käymisestä, ja hinaan sieltä kaikenmoista romua, rompetta ja rättiä kotiin.

Molempitassuinen kissa

Myrsky käyttää sujuvasti molempia tassujaan, olen miettinyt että onkohan se oikea- vai vasentassuinen?
Itse olen oikeakätinen.

Vahvasti epäilen että minulla on jonkinmoinen raitafetissi. Se on tullut kissan myötä. Viimeksi eilen ostin itselleni raitapaidan. Kirpparilta.
Myrsky taas ei vaatteita kaipaa, sillä on maailman paras raitapaita yllään.

Myrsky ei turhia juttele, mutta se kertoo jos sillä on jotain asiaa. Komentaa se kyllä osaa.
Minulla tuppaa lähtemään lapasesta nämä blogijutut. Juttua tulisi vaikka kuinka, pitäisi osata lopettaa ajoissa.

Tunnustus jatkaa matkaansa Koratiaan, onkohan tämä jo käynyt siellä?