Pihapuuhia ja puiden halailua

Eilen suunnitelmissani oli lukea koko ilta. Tein löydön tiistaina kirjastosta, kaksi uutuuskirjaa viikon laina-ajalla, joten oli ryhdyttävä tuumasta toimeen. Viikonloppuna lukeminen kuitenkin jää hirvijahdin vuoksi. Illalla aurinko pilkisti pilvien raosta, ja päädyin pihalle puuhastelemaan. Kissakin tuli hetkeksi mukaan.

Pihalle oli tuotu peräkärryllä polttopuita. Sain laitettua osan niistä pinoon. Kissan osaksi jäi peräkärryn tarkastaminen. Kyllä se kestävää tekoa, vaikka kuinka romulta näyttääkin. Täällä kujalla ei olla niin turhantarkkoja!

Peräkärryn jälkeen käytiin piharakennuksen penkin alla. Rakennuksessa on pihasauna, verstas sekä autotalli. Rakennus on melko vanha, ja sen alla on matalaa tyhjää tilaa, sekä pari kissanmentävää aukkoa. Myrskyn en ole huomannut siellä montaa kertaa käyneen, mutta joinain keväinä rakennuksen alta on ilmaantunut kolme kissaa. Hmm.. Onkohan niillä ollut jotkut keväiset kokoontumisajot?

Kissa palasi sisälle, minä vielä puuhastelin hieman. Osa puutarhakalusteita siirtyi talviteloille. Tartuin myös haravanvarteen. Kirpparilta löysin tänä syksynä ulkohäkin pihalta tavattaville ja kiinniotetuille omenavarkaille.

Ihan mieletön löytö.

Pallo on rautaa, siinä voi polttaa kynttilää tai ulkotulta. Sen saa kätevästi auki. Mielikuvituksessani kuvittelen sen sijainneen jossain kappelissa. Voisihan sinne oravankin vangita, mutta jos ei nyt kuitenkaan. Se lähti mukaan femmalla.
Syksyisin on aivan älytön lehtirumba. Haravoidut lehdet on kuljetettava kaatopaikalle, siellä otetaan maksutta vastaan lehdet ja oksat. Kätevintä olisi haravoida ne yhteen paikkaan tai työntää metsään tai jättää siihen, mutta lehtiä tulee ihan älytön määrä. Kaikki koivut, vaahterat, omenapuut sekä sireenit. Vaahteranlehdet ovat melkein kaikki pudonneet, pihakoivu on luovuttanut suurimman osan lehdistään. Omenapuissa on keltaisia lehtiä, mutta sireenit vielä aivan vihreitä.

Pihakoivu

Keskellä pihaa oleva koivu on melko suuri. Mies keneltä talo ostettiin kertoi että hänellä oli nuorena poikana kissa. Kissa ulkoili pihalla narussa, ja sillä oli tapana terottaa kynsiään koivuun. Miehen isä oli metsänhoitaja. Metsänhoitaja laittoi nuoren ranteenpaksuisen koivun ympärille irtotuohta varjellakseen koivun runkoa kissan raapimiselta.

Työtakki Snickers. Tulee muuten melkoinen äijä-olo kun sen kiskaisee ylleen.

Niistä ajoista on kulunut jo varmaan viisikymmentä vuotta, sillä mies on jo eläkkeellä. Hyvin on koivu kasvanut, niin korkeutta että leveyttä. Käsivarteni eivät ylety koivunrungon ympärille.