Sopisiko skottiruutu?

Taas kerran uusi yritys, ja uusi luku sarjassa kaupan leluja. Poikkesin tiistaina yksityisessä eläintarvikeliikkeessä. Jospas sieltä jotain pientä kivaa voisi kissalle ostaa. Valikoimaa olikin paljon. Ajattelin että tällä kertaa jotain kissanminttua sisältävää. Lapsuudenkodissani äidilläni kasvoi pihalla kissanminttua, ja välillä joku kissoista, en muista kuka, kävi piehtaroimassa kasvavan kissanmintun päällä.
Liikkeessä oli tarjolla jos jonkinmoista kissanmintulla täytettyä hiirtä, tipua tai pupua. Olipa omistajalle tullut uusi lastikin muonaa ja leluja. Aikani ihmettelin ja juttelin. -Mikähän voisi olla hyvä?
"Sen kun tietäisi. Kissat ovat niin ailahtelevia ja päättämättömiä ja jahkailijoita" Oli vastaus. Ja tottahan se onkin. Kauppiasrouva kertoi että hiiriä ostetaan paljon.
-Mutta ovatko ne sitten hyviä, tai leikitäänkö niillä? Onkohan se minttu siellä lelun sisällä tuoretta? Myönnetään, saatan olla jos en hankala, niin ainakin tiedonhaluinen asiakas. Päädyin lopulta punaiseen skottiruutuiseen hiirulaiseen. Hännässä kilisevä kulkunenkin. Eikä liian pieni, eikä liian suuri. Kalliskaan se ei ollut.

Houkuttelevan punainen?

 Tarjosin lelua kissalle. Ja kuinka siinä sitten kävikään?

Hei älä viitsi. Melkein nolottaa noi sun yritykset ostaa leluja...

Ei auttanut väri. Ei houkutellut edes lelun sisältämä kissanminttu. Kaupassa olisi ollut myynnissä kuivattua kissanminttua, pieni pussillinen. Ehkä yritän semmoista seuraavaksi? Ja siitä voin puolet lahjoittaa isän ja äidin kissalle?

Pitäisikö tuon muka olla kiinnostava?

En mä halua leikkiä sen kanssa.

Ei. Ja päänpudistus.

Jätin kissan tutustumaan skottihiireen.

Hiiri pääsi niskan päälle.

Ja kainaloon. Mutta yhtään sillä ei leikitty.

Täytynee laittaa turhat lelut kiertoon. Tai jättää ne kaupan lelut ostamatta.. Tosin kaupasta ostetulla violetilla huiskalla on aina silloin tällöin leikitty. Viimeksi keskiviikkona.