Lääkkeitä, neuvoja ja vertaistukea

Tulipahan suureellinen otsikko! Kysymyksessä on kuitenkin vain kissan matolääkityksestä. Ai vain? Ei sitä pidä vähätellä. Ikäviä ne loiset, niin kissalle kuin ihmisillekin. Ja sitten kaikki se show lääkkeenantamisen ympärillä. Eilen pistäydyin eläinlääkäriasemalla. Tiskin takana oli yksi eläinlääkäri ja kaksi hoitajaa. Kerroin tilanteen. Mietimme vaihtoehtoja. Ehdotuksena tuli niskaan laitettava liuos, jos se pillerin antaminen on hankalaa. Ai hankalaa? Se on melkeinpä ylivoimaista. Mutta onneksi isäni on kissakuiskaaja, hän saa kissat tottelemaan.
Minusta tuntui kummalliselta että ulkoisesti annettava liuos häätäisi sisuskaluissa olevat loiset. Tosin, paikallisvaleluliuos punkkien häätöön oli toimiva ratkaisu. Päädyimme nyt yhteen pilleriin, merkkiä Milbemax. Kolmen viikon kuluttua pillerin antamisesta laitan liuoksen niskaan. Juuri se Profender, mistä Naukulan Mamma vinkkasi tuolla kommenttilootassa aiemmin.

Kissakuiskaaja työssään. Siis se WectMac-tohtori. (Hitsi, vaaleanpunaiset puutarhakenkäni eksyvät joka kuvaan.)

Ei ole kuulemma poikkeavaa, jos kissalla on matoja. Toinen hoitajista muisteli että hän joutui antamaan kissalleen kolme kuuria peräkkäin. Ja saattaa niitä matoja tulla siisteille sisäkissoillekin. Sisäkissojen omistajat ovat kovin hämillään siitä että heidän kissallaan on matoja. Että kuinka semmoinen voi olla edes mahdollista. Kyllä se on. Joko ne ovat saaneet ne emoltaan. tai munia on kulkeutunut kenkien pohjissa sisälle.

Yllä oleva kuva ei kerro koko totuutta. Kissa ei suinkaan ole sulaa vahaa tohtorin edessä. Pillerin antamiseen tarvittiin pakkokeinoja, se tuli kolme kertaa pihalle, mutta lopulta kissa nieli sen. No hard feelings.

Illalla vähän mökötettiin.

Ja katseltiin alta kulmien. Viirusilmä.

No ei suinkaan. Hyvin tästä(kin) koettelemuksesta selvittiin. Toivotaan että pilleri tepsii. Lääkäri kyllä kehotti antamaan liuosta kolme viikon välein, jos kissa on ahkera metsästäjä. Liuoksella saattaa olla ehkäisevä vaikutus.