Kissalla on ruokalautasia vaikka muille jakaa. Intouduin ostamaan niitä kirppareilta ja antiikkiliikkeistä. Siis semmoisia keraamisia pikkulautasia. Ei mitään muovisia. En yhtään tykkää muovitavaroista. En halua omistaa yhtään muovihenkaria, enkä halua että ruokavälineitä säilytetään muovisissa lokeroissa. Olosuhteiden pakosta minun on kuitenkin käytettävä muovisia eväsrasioita. Mutta kissalle en muovin päältä tarjoa mitään. Parhaimpia ovat semmoiset lautaset missä on hieman syvyyttä. Silloin on toivoa ettei kaikki ruoka ole pitkin lattioita. Kauhean siististi se ei syö. Minulla onkin hankintalistalla alusta ruokakupeille. Ja se voisi olla sitten muovinenkin... Sillä semmoinen olisi helppo pitää puhtaana. Sitä oikeaa odotellessa, täytyy pyyhkiä lattiaa. Ja mattoa. Kun sitä ruokaa saattaa kulkeutua sinne matollekin. Tähän täytyy todeta että koirat ovat siistimpiä syöjiä kuin kissat. Ne nuolevat ruokakupin puhtaaksi ja korjaavat ruoantähteet ja murut pois lattialta.
|
Pikkulautanen poikineen. |
|
Ai ei ole ruoka pitkin lattioita? |
Kissan tavaroiden joukossa oli metallinen juomakippo, ja ostin toisen samanlaisen. Kun toinen on käytössä, toinen on huilivuorossa. Kumma kyllä, vettä kissa ei pikkukupista juurikaan nyt juo. Ulkona sillä on tarjolla kolme vesiastiaa. Tai se on ominut yhden ämpärin omaan käyttöönsä. Kuistille joku unohti purkin ja siihen on nyt kertynyt sadevettä. Ei sitä purkkia oikein viitsi poiskaan enää siirtää. Kuistin pöydällä sillä on yksi oikea vesikuppi. Kuninkaallinen sellainen.
|
Kunkun kuppi. |
Sillä kuka on kuningas talossa? Kuka saa kuninkaallisen kohtelun? Ja kuka pääsee sänkyyn nukkumaan?
|
Kuka on kunkku? |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Sijaiskoti kiittää kommentistasi!