Hirvee ressi!

Emmää kestä!
Mato matala luikerteli takaisin!

Kuvassa mentalwearin hiirimatto.

Se kuvaa aika hyvin mielialaani. Tiimarissa oli joku aika sitten mentalwearin tuotteita tarjouksessa. Ostimme yhteistuumin töihin kolme hiirimattoa. Tässä yksi niistä. Kohta räjähtää. Pommi. Tai minä. Syytän niitä jyrsijöitä. Kissalla on taas matoja! Mä en kestä! Mitä olen tehnyt väärin? Todennäköisesti en mitään. Se on se kissa mikä on syönyt niitä jyrsijöitä.

Ai mä vai? Mä en ole tehnyt mitään väärää. Älä mulkoile!

Netistä löysin tietoa, en kuitenkaan osoitteesta suoli24(suomi24.fi) enkä vauvalehden sivuilta, (niistä osoitteista löytyy kuulemma kaikki totuudet, tai ainakin parhaimmat neuvot sekä neuvonantajat). Sivut mistä löytyi tietoa olivat ihan lääkevalmistajien sivuja. Olisikohan niillä oma lehmä ojassa? No, joka tapauksessa, tähän mato-ongelmaan olen joutunut paneutumaan jo muutaman kerran, valitettavasti. Jossain kehotettiin madottamaan ulkoilevat ja metsästävät kissat jopa parin kuukauden välein. Tarkastin blogista milloin kissa sai viimeksi matolääkkeen. Se oli 17. elokuuta. Eli alle kaksi kuukautta sitten. Mitä ihmeen monsterimatoja sillä on sisuksissaan?

Älä ole vihainen. Mä niin tykkään jahdata niitä hiiriä ja päästäisiä.

Jossain kerrottiin että koiran heisimadot voivat tarttua myös kissaan. Tarkoittaako tämä sitä että koiran sisuksissa asuu eri lajin heisimatoja? Tepsiikö niihin sama lääke mitä annetaan kissoille? Kissalle täytyy antaa joku hevoskuuri. Tänään en ehtinyt pieneläinklinikalle, se oli jo sulkeutunut. Apteekistakin saisin kuurin, mutta ostan mieluummin sen eläinlääkäristä. Samalla saan varmasti neuvoja ja ohjeita. Ja vertaistukea. Siellä on poikettava heti aamusta.

Myrsky rakas, en ole vihainen sinulle.

En vaan oikein jaksaisi aina niitä matoja. No, huomenna olen sitten viisaampi sen matokuurin suhteen. Mitä, kuinka paljon, minkä verran? Ja kukahan sen kuurin antaa? Täytyy pyytää isältä apua. Isä on kokenut kissamies. Tai siis taitava kissojen käsittelijä.