Karkauspäivän Saapasjalkakissa

Tänään karkasin töistä. Ihan luvan kanssa. Puoli päivää "hiihtolomaa" ja voi pojat mikä keli! Uskomattoman hieno auringonpaiste ja lämpötila plussan puolella. Parisen tuntia ulkoilin ja saapastelin pihalla. Lainasaappaissa. Itsellänihän ei omia kumppareita ole. Ne ovat tosin olleet hankintalistalla jo monta vuotta. Ainakin niin kauan kuin omakotitalossa on asuttu. (Olisi jo korkea aika ryhdistäytyä sen asian suhteen.)

(Tämän päivän kuvasaldo: 74 kuvaa)

Meidän kylän elokuvateatterissa on menossa hiihtolomaviikon vuoksi leffakimara. Valikoituja elokuvia, lähinnä lapsille, omituiseen kellonaikaan ja hintaan 3,90€. Tänään näytettiin Saapasjalkakissa. Olihan se käytävä katsomassa, sillä niin moni on sen jo nähnyt ja kovasti kehunut. Paikalla oli paljon lapsia vanhempineen, ja minun lisäkseni ainakin yksi Cat Lady. Kannatti käydä.

Lopuksi vielä fanikuva kissasta, mikä ei saappaita tarvitse:

Myrsky ilman saappaita.

Translation: Puss in Boots.

Lumen taju sekä Jään muisti

Molemmat ovat loistavia kirjoja. Peter Höeg kirjoitti Lumen tajun jo vuonna 1993. Loistava teos, se tuli myös kuunnelmana radiosta. Kuunnelman innoittamana luin kirjan toistamiseen. Ehkä oli aika jo kolmannelle kierrokselle? Nyt minulla on luettavana McGrathin Jään muisti ja se on julkaistu tänä vuonna. Evening Standard lehden mukaan kirja tuo mieleen Höegin Lumen tajun. Olen samaa mieltä, eikä se ole huono asia. HS:n arvostelu kirjasta löytyy täältä.

Kuinka nämä liittyvät tähän päivään? Päivän puheenaihe on ollut lumi. Inuiteillä on käsittämättömän paljon nimityksiä lumelle. Ja sitä on tullut taas tänään taivaan täydeltä näillä sijaiskodin leveysasteilla. Kissa ei ole vielä kyllästynyt lumileikkeihin, minun puolestani nämä lumityöt voisivat jo riittää.

Rakennetaanko iglu?

Onneksi on kuitenkin katto pään päällä ettei tarvitse ruveta lumesta majaa rakentamaan. Täydellinen rakennuslumi on tiheydeltään 0,3 -0,35gm/cm3:n ja lujuudeltaan 150-200gm/cm3:n välissä. Tämän luin kirjasta Jään muisti. Olen pitkittänyt lukunautintoani, mutta se loppuu pian.

Älkää hautautuko lumeen, älkääkä jäätykö.

Translation: Miss Smilla´s Feeling for Snow and White Heat

Uppoaako matikka?

No ainakin talvella se asustaa syvemmissä vesissä. Siis tuo tuo turskakalalajeihin kuuluva made eli matikka. Ja se kutee tammi-maaliskuussa. Muutama matikka saatiin nostettua järvenpohjalta sijaiskotiinkin. Näillä yksilöillä tosin jäivät kutuhommat kesken.

Mitäs nämä ovat? Smells Like... Fish.

Made on pitkulainen, hyvin pienisuomuinen ja limaisen liukas kala. Mielestäni se on melkoisen rumakin.

Ruma kuin matikka.

Rumuudestaan huolimatta se on huhupuheiden mukaan melkoisen maukas kala. Mateesta on moneksi: Kalasta saa mätiä, kalan maksakin kannattaa kuulemma syödä, fileet paistaa pannulla, valmistaa lientä ja keittää pehmeän makuista madekeittoa. Itse en näistä "herkuista" mitään ymmärrä eikä niistä ole kokemustakaan. Mutta maistuiko Myrskylle matikka? Ymmärsikö kissa kulinaristiset hienoudet?

Ensin sitä piti tovi ihmetellä. Ihan sisätiloissakin.

Kissa kierteli ja kaarteli, liikeni matikasta paloja sen ruokalautasellekin, mutta ei uponnut Myrskylle matikka. Syömättä jäi. Minäkään en matikkaan koskenut. Keitetty made haisi mielestäni kuin.. vanha hiki.
Älkää näistä sanoistani välittäkö. Kala-allerginen täällä vain huutelee.. Matikka voi olla huippujuttu. Vaikka ei matemaattisesti lahjakas olisikaan.

Translation: Slimy and Delicious. (They Say...)

Pitäisikö lämmittää sauna?

Sijaiskodissa on pihasauna, mikä lämpiää puulla. Siitä olen kertonutkin. Myrsky viihtyy saunassa. Aina jos saunan ovi on auki, on sinne tehtävä tutkimusretki.

Mitäs kivaa täältä löytyy?

Lauteille on kiivettävä, sekä tutkittava mitä lauteiden alta löytyy. Nyt talvella saunassa ei ole kissalle juomatarjoilua, sillä vedet vadeissa ja ämpäreissä jäätyisivät jos vedet jätettäisiin saunomisen jälkeen niihin.

Mä hyppään ylälauteelle!

Kovilla pakkasilla ei saunaa viitsi lämmittää. Siellä on vähintään yhtä kylmä kuin ulkona. Jotta sauna lämpiäisi saunottavaan lämpötilaan, kuluu siihen pari tuntia aikaa, ja muutama pesällinen puita. Eli ei kauhean taloudellista siis. Lauantaisauna ja löylyt tekisivät kyllä hyvää.

Mä oon kapee ja mä oon upee. Mä mahdun ihan mihin vaan!

Riistakolmiolaskentakin vaati veronsa. Laskettava riistakolmio ulottuu kahden metsästyseuran alueelle. Yleensä nämä ovat suosittuja talkoita, mutta tänään oli porukkaa liikkeellä aivan liian vähän. Laskenta suoritettiin kuitenkin. Arveluista ja toiveista huolimatta metsässä ei ollutkaan lumikenkäkeli. Hanki ei kantanut, paitsi kuusikoissa. Voin kertoa, että tunnin tarpominen metsässä lumikengät jalassa oli melkoista rasvanpolttoa. Kaikenlisäksi bloginpitäjä teki metsässä pienen idiot trailin, mutta eräs metsämies eksyi ihan huolella! Vastoinkäymisistä huolimatta kaikki pääsivät maaliin ja jälkiäkin löytyi. Kivaahan se oli ja nyt lihakset ovat väsyneet. Löyly voisi pehmittää...

Translation: Sauna is Sauna.

Mustan kissan paksut posket

Hokema on kielivoimistelua. Tämä loru on tarkoitus sanoa mahdollisimman nopeasti ja monta kertaa peräkkäin. Vaikeaahan se on, samoin kuin mustan kissan valokuvaaminen. Vaikka Vilma ei ole aivan täysin musta, eikä se tosin ole paksukaan, mutta se kuuluu kategoriaan vaikeasti valokuvattava.

Kuulin jotain että isi olisi tulossa kotiin...?

Oletettavasti mustan kissan kuvaaminenkin alkaa onnistumaan, kun sitä riittävästi harjoittelee. Miten kallista lystiä valokuvaamisen harjoitteleminen olisikaan filmikamera-aikana. Hui olkoon, ei edes uskalla ajatella. On se vaan niin edullista digikameralla. Tosin sitä tulee paljon vain räiskittyä, eikä sitä välttämättä paneudu kunnolla asiaan. Eräs valokuvaajaystäväni totesikin että filmikameralla kuvaaminen on vaikeampaa. Sitä joutuu oikeasti ottamaan huomioon kaikkea mahdollisia seikkoja mitkä vaikuttavat kuvan onnistumiseen.

Onko se ihan totta?

Ja totta on se juttu mitä Vilma oli kuulevinaan. Vilman ja meidän kaikkien suureksi iloksi isäni pääsi sairaalasta tänään kotiin♥

Translation: Black is Black. My Dad is Back at Home!

Lumivyöry

Toisin sanoen: Lumet tulivat katolta

Minulla ovat päivät menneet sekaisin tällä viikolla. Sattuneesta syystä. Iltaisin on mennyt myöhään ennenkuin on päässyt kotiin, ja sielu on ollut kuormitettuna. Talvikin on tällä viikolla näyttänyt monet kasvonsa. Pakkasta, aurinkoa, plussaa, lunta, räntää, vettä -You name it! Tiistaina tulivat lumet sijaiskodin katolta alas. Kuistin katto natisi lumikuorman alla liitoksissaan, joten henkilökunnan oli kiivettävä katolle lapioimaan lunta alas. Ja sen jälkeen vuorossa oli lumien siirtäminen pois kuistin rappusilta ja kulkuväyliltä. Kissa oli teljetty sisätiloihin sen operaation ajaksi.

Koukkuhäntäkaleidoskooppi.

Eilen kissa pääsi sitten mukaan ihmettelemään (valvomaan) sijaiskodin pihan talvikunnossapitoa.

Ai tämä oli se lumikola...

Kissan mielestä pihatöitä tekevää henkilökuntaa on mukava vaania. Myrsky saakin aina välillä lumikolahepulin. Odotin kovasti että kissa olisi hypännyt kyytiin, mutta ei sitä niin paljon kiinnostanut.

En mä kyllä kyytiin tule, se on varma juttu se.

Tänään plussaa, huomenna taas pakkasta. Ja lisää lunta luvassa. Paljonkohan sitä on metsässä? Lauantaina on riistakolmiolaskenta, saa nähdä kantavatko lumikengät...

Translation: Avalanche!

Ihanimmat ikinä

Saaripalstan Saila haastoi tammikuussa muutkin kissa- ja eläinbloggaajat julkaisemaan ihanimmat ikinä -kuvat lemmikeistään.

Tämä olikin vaikea valinta. (Tai helppohan se oli.) Minun ja Myrskyn suhde on alta vuoden vanha, joten vauvakuvia minulla ei kissasta ole. Muuten kuvavalikoima on, sanotaanko näin että melko kattava. Kissan muutettua tänne muistikorteille tallentamieni kuvien määrä kasvoi eksponentiaalisesti.

Ihanimmat kuvat valitsin sillä kriteerillä että ne kuvaavat kissan luonnetta ja olemusta. Kuvat eivät siis laadullisesti ole loisto-otoksia, vaan ne kuvaavat kissaa sillä tapaa kuinka minä kissan tunnen. Ensimmäinen kuva onkin ollut jo täällä esillä, mutta käänteisenä versiona.

Rakas koukkuhäntä.

Kuva mikä löytyy bannerista, on suosikkejani. Samankaltaisia löytyy lisää.

Kissanpäiviä sijaiskodissa.

Vielä kuva luottavaisin mielin nukkuvasta kissasta.

Sijaiskodin sängyssä on tilaa vedellä sikeitä.

Jostain olen muistaakseni lukenut, että pikkulapset nukkuvat luottavaisesti tuolla tavoin, selällään, kädet rennosti heitettynä pään ylitse. Kissan tapauksessa kyseessä on etukäpälät, ei kädet. Kuinka moni aikuisista nukkuu tuohon malliin? Eikö vatsan paljastaminen eläimellä ole merkki luottamuksesta?

Kerta kiellon päälle ja vielä yksi bonuskuva, tämä löytyy blogin alkumetreiltä.

Hurmaava Myrsky.

Ihanista ihanin isäni on tänään leikattu TAYS:issa. Sydämeni on ollut pari viikkoa huolesta sairas. Kirurgi soitti leikkauksen jälkeen ja kertoi että kaikki on hyvin.

Translation: Prettiest pics ever!
 I Love Daddy♥

Kattihaaste #10: Kissaystävät/sukulaiset

Tai ainakin melkein sellainen

Kattihaasteessa kysyttiin että löytyykö teiltä saman katon alta hyvää pataa olevat kaverukset vai ovatko he jopa sukua keskenään? Ensimmäinen reaktioni oli että voi harmi, en oikein voi osallistua tähän. Myrsky on sijaiskodin ainoa kissa. Paitsi että..

Myrskyllä on kissakaverina iso kissa, valkoinen tiikeri. Tiikeri on ansainnut oman postauksensakin. Sijaiskodin tiikerit tulevat hvyin toimeen keskenään. Päikkäreitä vedetään yhdessä harva se päivä.

Oikeita kissakavereita Myrskyllä ei henkilökunnan mielestä ole. Myrsky havaitsee pihalle yrittävät nelijalkaiset kaverit välittömästi ja hyökkää vartioimaan reviiriään niin nopeasti ettei edes kissaa ehdi sanomaan. Jonkinverran pihalla ja ympäristössä on pidetty tuijotuskilpailuja ja järjestetty takaa-ajoja. Ja ilmeisesti ainakin kerran on otettu yhteen, oletettavasti sen seurauksena on jouduttu tekemään reissu eläinlääkäriin.

Ystävällismielisiä kokemuksiakin vieraista kissoista on. Kesällä pihalle uskaltautui vaalea kissa, oletan että kyseessä oli neiti, sillä sen verran söpöltä se vaikutti.

Myrsky istuskeli ovenraossa ja vaalea kissimirri pihamaalla. Ei sähistelty eikä pörhistelty. Ilmeisesti tämä kissimirri oli liikkeellä rauhallismielisesti.

En koe että tämä postaus vastaa kattihaastetta, joten en ilmoittaudu haasteeseen. Leikin vain että osallistun.

Mirri vitkuttelee

Kävin viime viikolla kirpputorilla isäni kanssa. Isälläni oli kirpparille muuta asiaa, minä lähdin mukaan autonkuljettajaksi. Yleensä teen kirpparireissut yksin, itsekseni. En kaipaa mukaani ketään seuraksi, haluan itse kierrellä ja ihmetellä. Kauheaa on jos mukana on joku perässähiihtäjä ja olkapään ylitse kurkkija. Vielä pahempaa on jos joku hoputtaa. Käynnin kirpputorilla pitäisi olla rauhallinen ja kiireetön tapahtuma. Nyt kun pääsin isäni kanssa kirpparille, ei minulla ollut kiirettä. Isäni hoiti omia juttujaan, samaan aikaan minä ihmettelin tarjontaa. Isälläni ei nykyään ole kiire mihinkään, joten käynti oli kiireettömyyden suhteen oikein onnistunut. Ja tein löytöjäkin.

Ostin lastenkirjan: Mirri vitkuttelee. Sitä saa äitini lukea veljeni lapsille.

Tottakai luin kirjan itsekin. Se kertoo pienestä kissasta jonka pitäisi mennä nukkumaan, mutta ei millään viitsisi mennä petiin vaan touhuilee kaikkea muuta.

Tästä kirjasta tuli mieleen Myrsky. Kun sen pitäisi mennä ulos. Mutta se ei mene.

Pitäisi mennä ulos. Menisiköhän sitä?

Jos mä ensin raavin vähän tätä karmia..

Ja pohdin vielä. Että menisikö...

...vai eikö..

No kyllä mä menen!

Tämmöistä se on välillä Myrskyn kanssa. Joskus tuntuu siltä että kissa tietää että ulos täytyy mennä, mutta se vitkuttelee. (Tai joskus se vaan ei osaa päättää.)
Myönnetään että ei sitä ihminenkään aina tiedä mitä sitä oikein haluaisi, tai mikä olisi parasta. (Ja joskus sitä ei vaan osaa päättää.)
Tällä kertaa Myrsky päätti mennä ulos.

Kuinka kävi sille kirjan vitkuttelevalle mirrille?

Mirri pääsi lopulta unten maille. Muistakaa kuitenkin, että viikonloppuna saa vitkutella, jos ei ole kiire minnekään. Kiireetöntä viikonloppua!

Translation: Should I Stay or Should I Go?

Perjantai-illan iloja

Mikä on parasta perjantaisin? Mennä sänkyyn kissan ja kirjan kanssa. 

Jos mahdollista, mukaan kannattaa ottaa jotain pientä hyvää syötävää.

Vaikka nameja.

 (Jokapäiväinen paheeni, valitettavasti.)

Tosin, olen huomannut että tämä yhtälö toimii viikon jokaisena päivänä, 

oli sitten arki tai viikonloppu. Tai juhlapyhä.

Siis kolme koota: Kissa, kirja ja karkit.

Tänä viikonloppuna lukuvuorossa kaksi pohjoismaista naisdekkaria. 

Ruotsalaisen luen tänään loppuun, huomenna jatkan norjalaisella.

Ei kuitenkaan niin miun maun mukkaan nämä pohjoismaiset naiset, pidän enemmän miehisestä otteesta.

(Åke! We Want More!)

Translation: Friday Night Pleasures.

Surkea filmatisointi

Muutaman videopätkän olen tänne blogiin laittanut, ilmeisesti hakkaan kuitenkin päätäni seinään niiden kanssa. Tämä taitaa olla pohjanoteeraus!

Kuvaus: Sunnuntai-ilta, pakkasta kymmenisen astetta.
Bloginpitäjä käy kutsumassa kissaa sisälle.

Videon kesto on 32 sekuntia, ja aivan lopussa kissa vilahtaa sisälle. Se ilmestyy vasemmasta laidasta. Olkaa tarkkana, se on nopea.

Mitähän se 15 Minutes of Fame tarkoittaakaan? No, kissalla on siihen vielä matkaa... Ja se on nyt todettu että meikäläisestä ei ole ääninäyttelijäksi!

Tänään oli muuten penkkaripäivä. Aamulla töihin pyöräillessäni muistelin omia penkkareitani. Puvun kävin lainaamassa Kansalaisopiston näytelmäkerhon vintiltä. Ja vuosi oli, no, nyt vähän ujostuttaa. Sanotaan näin, että omat penkkarini olivat 1990-luvun alussa. Lama-ajan abi lähti penkkariajelulle... Siitä on pian, (apua!) kaksikymmentä vuotta!
Muistelin, että olin pukeutunut oravaksi.

Äitini ja veljeni kuitenkin muistivat asian paremmin. Se oli kengurupuku mikä oli ylläni, en suinkaan ollut pukeutunut oravaksi. Alkaa bloginpitäjän muisti jo hieman pätkimään kun ikää kertyy. Ja tässä kuussa sitä tulee lisää.

Translation: Myrsky and 1 Second of Fame.

Lunta tupaan

Tai ainakin sijaiskodin pihalle

Taasen kerran. Eilen illalla sateli jo melkoisen paljon, mutta ajattelin jättää lumityöt aamuksi. Ja eilenhän oli tuo ystävänpäivä, mikä vaati ankaraa juhlistamista. Anteeksi kuinka? Onko bloginpitäjä käynyt viihteellä? No ei suinkaan!
Kävin eilen ojentamassa käteni, ja sen jälkeen ei saa rehkiä. Siis mistä oikein oli kysymys? Toivottavasti kaikki tietävät. Jos et tiedä, niin käy täällä. Hyvällä omallatunnolla siis löhöilyä, tankkaamista ja tuoremehun juontia. Sekä hyvää lukemista.

Huonosti nukutun yön jälkeen (kiitos siitä kissalle) lähdimme aamukuuden aikaan lumitöihin. Ja kamera taskuun mukaan, tottakai. Kärsikö bloginpitäjä verenheikkoudesta vai mistä kun kuvat eivät meinanneet onnistua. Näytöllä näkyi pelkkää valkoista, eikä kissaa missään.

(Kuvassa sittenkin myös kissa.)

Lunta oli tullut riittävästi. Niin paljon, että kujanpuoleinen lumipeite katolta oli lähtenyt liikkeelle maan vetovoiman kutsumana. Olin silloinkin hereillä ja kuulin sen. Voin kertoa, että huonosti nukutun yön jälkeen tänä aamuna otti koville. Ja päädyinkin tekemään lumityöt "vasemmalla kädellä" eli vähän sinnepäin. Tallentui se kissakin lopulta muistikortille:

Katos vaan, jonkun jalanjäljet! Tässä onkin hyvä tassutella.

Lumenluonnin jälkeen palasimme sisälle ja hetkeksi oikaisimme yhdessä sänkyyn. Töihinlähdön aika koitti, ja vaikutti siltä että työnjohtaja ei ollut tyytyväinen työnjälkeen. Päättelin sen tyylistä mihin malliin Myrsky katseli kuistin ikkunasta pihalle:

Voisit kyllä tehdä tarkempaa jälkeä!

-"Myrsky, rakas pieni ystäväni, tänään en kyennyt parempaan. Seuraavalla kerralla otan tarkemmin!"

Työnjohtajalla oli ankara katse, ja lupasin hoitaa pihan parempaan kuosiin palattuani päivätyöstäni. Näin tapahtuikin.

Translation: Alas Smith and Jones.

Tunnustus ja Hyvää Ystävänpäivää!

Hyvää Ystävänpäivää kaikille ihanille blogiystäville sekä lukijoille♥

Te teette bloggaamisesta ilon!

Happy Valentines´s Day♥

Paulalta ja Ruskalta sain eilen tunnustuksen, tuhannet kiitokset siitä!  Ajatuksena on antaa tunnustus eteenpäin viidelle blogille, joiden toivoisi saavan lisää lukijoita. 

Tunnustuksen sijaiskoti lähettää ihanalle venäjänsiniselle kaunottarelle Kissiminnille ♥

Ilmin ja Tikin isännälle Hukalle.

Pedolle sängyssä, eli Mindylle.

Varjoyrtin puutarhaan Myrtti-kissalle.

Sekä Myrskyn kaimalle, tuolle mainiolle mäykylle!

Sijaiskoti onkin saanut kaksi uutta lukijaa, tervetuloa Cheri ja Kirsi.

Myrsky ja Karhuherra Paddington

Kuka tuntee Karhuherra Paddingtonin? Varmasti kaikki. Täältä löytyy muutamia faktoja karhusta. Avainsanoja ovat siis "Paddington Station," "From Darkest Peru" ja "Please Look After this Bear."

Vuosia sitten vanhempani kävivät Lontoossa ja sain tuliaisia. Isäni toi minulle pienen karhuherran, hän oli ostanut sen Paddingtonin asemalta. Karhun kaulaan oli ripustettu lappu missä pyydetään pitämään kyseisestä karhusta huolta.

Karhu on saanut majapaikan vaatekaapistani. Seuraava lause voisi olla tyyliin (á la Saila): "Älkää välittäkö vaatekaapissa vallitsevasta sekasorrosta. Kiinnittäkää huomio karhuherraan sekä kissaan."

Eräänä maanantaina, (maanantait ovat sijaiskodin siivouspäiviä) Myrsky kaipasi omaa rauhaa ja se pakeni imurin ääntä vaatekaappiin. Kissa ilmeisesti huomasi karhun kaulassa olevan lapun, ja ymmärsi että tästä karhusta on pidettävä huolta.

Yes Sir!

Minä pidän sinusta huolta.

Varjelen sinua tuolta imurilta!

Tarvittaessa näytän vaikka kynteni.

I Will Look After You.

On tärkeää pitää huolta toisistamme. Oli kyseesssä sitten ihminen tai eläin. 

Tai vieraaseen maahan päätynyt karhuherra.

Huomenna vietetään ystävänpäivää. 

Mikä estäisi viettämästä ystävänpäivää joka päivä?

Translation: Please look after this BEAR THANK YOU.

Äly ja väläys

Oravankestävä ruokintalauta

Parisen viikkoa sitten kävin ostamassa sijaiskotiin "oravankestävän" ruokintalaudan linnuille. Kuvia vanhasta, edelleen käytössä olevasta laudasta löytyy täältä. Linnut ovatkin ahkeraan käyneet ruokailemassa, päätellen hangelle tippuneista auringonkukansiementen kuorista.
Uuteen ruokintalautaan mahtuu siemeniä paljon, ja se on helpompi täyttää kuin vanha muovinen systeemi. Ja se ei ole oravia varten. Vain pikkulinnuille. Lauantaiaamuna seurasin liikehdintää lintulaudalla. Kukas se siellä olikaan ruokailemassa? Ystävämme kurre!

Vaikutti siltä että oravalle oli katettu juhla-ateria. Bloginpitäjä oli fiksusti ripustanut lintulaudan siten että oravalla oli kätevästi oksa millä istua. Se mahdollisti molempien käpälien käyttämisen ruokailuun. Äly ja väläys! Oravankestävä lintulauta olikin oravaystävällinen. Enää kurren ei tarvitse roikkua pää alaspäin yrittäessään haalia jyviä ja siemeniä käpäliinsä.

Ruokintasysteemille viritettiin uusi sijoituspaikka. Toivottavasti sinne ei oravalla ole asiaa.

Translation: For Birds Only. No Squirrels.

Kipinöitä ilmassa

Vapaapäivisin ei herätyskello soi. On ihana heräillä rauhassa.

Talviöisin kissa nukkuu sängyssä. Ymmärsin tässä joku aika sitten asianlaidan. Kesä kun koittaa, Myrsky viettänee useimmat yöt ulkosalla. Sängyssä sitä ei varmaan juuri näy. Näistä hetkistä täytyy iloita ja nauttia, vaikka yöunet saattavatkin jäädä katkonaisiksi.

Myrsky rakastaa leipomista. Jos sen alkaa tehdä mieli leipoa, niin ei ajalla tai paikalla ole merkitystä. Oli sitten yö, aamuyö tai aamu, niin silloin sen on toteutettava itseään ja ryhdyttävä leipomaan. Sänky on tietysti paras paikka leipoa. Toki muukin pehmeä paikka käy. (Ilmaleipominenkin siltä onnistuu.)

(Huomatkaa viiksien asento ja keskittynyt ilme.)

Nyt pakkasilla olen huomannut erään hauskan yksityiskohdan. Sängyssä on hankaussähköä ja kipinöitä ilmassa. Kissa kun leipoo pimeässä, sen tassuista tulee kipinöitä!
Ei se taikuutta ole. Kyllähän hiuksetkin ovat pakkasella inhottavan sähköiset, ne rätisevät ja hiukset nousevat pystyyn kun otat pipon pois tai vedät paidan pään ylitse.

(Kuvaan en saanut kipinöitä, mutta niitä oikeasti on!)

Kissaa ilmiö ei tunnu haittaavan. Ei minuakaan. Päinvastoin. Sitä on kiva katsoa.

Translation: Rolling Stones: Sparks Will Fly.

Kissalaukku

Kataloogillinen joita ei ole

Lapsuudenkodin kirjahyllyyn oli eksynyt Jacques Carelmanin kirja, Kataloogillinen joita ei ole. Lapsuudessa kirja kaivettiin aina välille esille ja sitä uteliaana selailtiin ja ihmeteltiin. Naureskeltiinkin. Olin unohtanut kokonaan sen olemassaolon kunnes äitini tällä viikolla toi sen töihin. Pakkohan sitä oli taas selailla ja kummastella. Eli millainen kirja se siis on? Kirja on vuodelta 1970, tässä teksti takakannesta:

"Mitä on kauas? Kysyi Tippavaaran isäntä ja vastasi itse:
Se on piiiitkä matka. Toinen suuri suomalainen ajattelija Jörn Donner on todennut, että vuoteen 2000 ei ole enää kuin 30 vuotta!
Tämäntapaiset futurologiset ajatukset tulevat mieleen kai Teillekin, kun ryhdytte selaamaan Jacques Carelmanin kuvakirjaa »Catalogue des Objets Introuvables». Nimi on kyllä suomennettu sanatarkasti: Kataloogillinen joita Ei Ole. Finlandisoimisen eli suomenkielisen sovituksen urakoi kanssani Heikki Brotherus. Kirjoituskonekin siinä tärisi naurusta. Itse asiassa se Olivetti oli lopussa noin yhtä vetelä kuin Salvador Dalin taskukellot.
Jacques Carelman (39) on ranskalainen kuvanveistäjä, pop-maalari, illustratööri ja kriitikko. Ranskalaisen ase- ja polkupyörätehtaan ikivanhasta postimyyntiluettelosta hän sai idean. Ja sitten hän sai kärsiä ja keksiä. Ne keksit ja kärsät ovat nyt sitten tässä kirjassa.
Carelman tosin väittää kaikkia ideoitaan takuulla käyttöön kelvottomiksi (absolument inutilisables). Ei se ole niinkään varmaa! Takaperin käyvän kellon (sivu 120) olen esim. jo nähnyt peilinkautta edessäni arizonalaisessa parturissa, jolloin se pahus tietysti näytti ajan ihan oikein.
Ei mikään siis ole niin viisas kuin ihminen. Ja sitäpaitsi niin hassu.
Matti Viherjuuri"

Kirjassa siis omituinen huumori kukkii, mutta nämä keksinnöt voisivat olla todellisiakin. Jotkut niistä saavat suun virneeseen, jotkut pahoittavat mielen, jotkut ovat muuten vain päättömiä. Tässä muutama älynväläys osastolta:
Mies Vaimo ja Muut Kotieläimet:
Pukeutuminen. Optiikka. Proteesit. Välineitä eläimille.

Ensimmäisenä esimerkkinä Kissalaukku:

Selvennys menee siis näin: -"Kissanne matkustaa siinä mukavasti. Laukku on valmistettu pehmeästä nahasta, tikattu käsin, etupuolella päätä varten rei´itetty pleksilasilla varustettu tila. Voimakkaat kantoremmit. Vetolukko hännästä päähän. Älkää epäröikö, ensiluokkaista työtä."


Seuraava pahoitti mieleni ja sai minut kiehumaan.

 

Kissannahkainen koirantakki: 

-"Kaksi asiaa yhdellä iskulla: ensiksi suojelette koiraanne kylmältä, toiseksi uskotte että Teillä on myöskin kissa."

Vielä yksi: Luuruoto koiralle ja kissalle:

-"Jos omistatte sekä koiran että kissan, Teidän ilonne on suuri kun näette niiden leikkivän tunnin toisensa jälkeen tämän täysin vaarattoman kumiesineen kanssa."

Näiden lisäksi siis monia muita keksintöjä, mitä ei oikeasti ole olemassa. Mutta ne voisivat olla olemassa. Joistain jopa toivoisi ne olisivat olemassa, kuten Kattila "Kisu"

-"Kun vesi rupeaa kiehumaan, kuuluu tavanomaisen sihinän sijasta suloista kehräämistä joka erehtymättä tuo mieleen oman onnellisen kisumirrinne."

Älkää epäröikö jos kirja sattuu eteenne. Ostakaa, lainatkaa tai varastakaa se. Vietätte taatusti nauruhermoja hiveleviä hetkiä sen parissa.
(Ja lopuksi: Netistä löytyvä sivusto ei vedä vertoja kirjalle.)

Translation: http://impossibleobjects.com/